Aamulla paistoi aurinko. Helsingin rannat aukeavat jo ja Katajanokan rakkauden sillalta näkyi jäälauttoja. Työmatkalla poikkesin hakemassa mukaani cappuccinon, jonka maitovaahtoon taitava kahvilanpitäjä piirsi sydänkuvion.
Elämäni on täynnä pieniä hienoja hetkiä, joita voi luokitella epäekologisiksi. Pahvimukeja, autolla ajamista, meikkaamista, ruuan haaskaamista, juuston syömistä.
Toisaalta moni asia elämässäni on kohdallaan ekologisesti katsottuna. Käytän julkista liikennettä, en syö lihaa, vaatteet hankin yleensä kierrätettyinä.
Jeesuksella oli ajatus, joka kuului suunnilleen näin. Ovatko säännöt ihmistä varten vai ihminen sääntöjä varten. Ekoasioissa se tulee usein mieleen. Jos jokaista tietämäänsä epäekologista asiaa välttäisi, voisi siitä tehdä elämäntehtävän. Se on ankaraa. Monet pienet, mutta tärkeät asiat saavat silloin jäädä.
Se toinen puoli Jeesuksen ajatuksesta taas sanoo, että ihminen tarvitsee rajoituksia, muuten mikään ei tunnu miltään. Paastonaika on ryhdistäytymistä rajoissa, tavalla tai toisella.
Luopuminen, vaikka suihkukäyntien rajoittaminen, muistuttaa kuinka täyteläistä elämä on, kuinka ihanaa on vaikkapa arkinen lämmin suihku. Karsimalla ja pienellä kilvoitusharjoituksella monesta tavallisesta asiasta saa elämäänsä juhlan tuntua.
Kaisa Tanttu
perjantai 16. maaliskuuta 2012
torstai 15. maaliskuuta 2012
Paskaa paketissa ja muita ekotekoja
Kyselin ensimmäisessä blogikirjoituksessani vinkkejä ekopaaston viettämiseen. Sain vastaukseksi monenlaisia ideoita. Kiitos niistä kaikista! Lupasin palkita parhaan vinkin, mutta valinta on ollut vaikeaa. Lopulta arpa osui Anonyymi Feb 24, 2012 04:48 AM:än, joka jakoi kanssani interrail-haaveen. Ehkä emme kumpikaan tule tekemään tuota matkaa tämän ekopaaston aikana, mutta viestisi muistuttaa minua siitä, että junan voi valita auton sijasta myös kotimaassa. Anonyymi, laita minulle yhteystietosi eli postiosoitteesi sähköpostiini riikka.myllys(at)evl.fi, niin saat paastoaiheisen paketin.
Kuinka ekopaastoni sitten jatkui ja mistä lopulta päätin paastota? Päädyin siihen, että ekopaasto on hyvä aika tehdä pieniä, mutta pysyviä muutoksia elämässäni. Ensimmäinen niistä on, että vähennän vedenkulutustani ja sammutan suihkun saippuoinnin ja hiusten pesun ajaksi. Kuvittelin sen olevan kovinkin vaikeaa, mutta huomaan tuntevani suurta iloa ja tyydytystä joka kerta sen tehdessäni. Pieni askel ihmiskunnalle, suuri askel minulle.
Toinen paastokohteeni on ollut punainen liha, perinteiseen kristilliseen tapaan. Liha-makaronilaatikko onnistuu hyvin myös kalkkunan jauhelihasta. Sekään ei tosin ole aivan ongelmatonta, kalkkunan tai broilerin elämä kun ei ole kovin hehkeää. Pidemmän päälle lihansyönnin vähentäminen ja kohtuullisuuden tavoittelu ovat minulle sopivia ratkaisuja. Myös maitotuotteiden käyttöä on hyvä tarkastella ja tehdä niiden suhteen ekologisesti kestävämpiä valintoja. Täyskieltoja en kannata missään syömiseen liittyvässä asiassa.
Olen myös vakavasti pohtinut, että voisin tehdä kotimaanmatkat junalla henkilöauton sijaan. Pieni perheemme ei tosin näiden viikkojen aikana ehdi matkustella, mutta muistan sen seuraavan kerran mummolaan matkatessamme. Oikeastaan pidän junailusta paljonkin ja yksivuotiaan tyttäreni aika menisi mukavasti leikkivaunussa touhutessa ja käytäviä pitkin juoksennellessa. En vain vieläkään tiedä, kuinka saisin mieheni rauhoittumaan junamatkustamiseen niin, ettei hän heti ensimmäisellä pysäkillä kysy, koska ollaan perillä. Pitänee tehdä mukaan hyvät eväät ja pakata läppärilaukkuun mukaan pari elokuvaa.
Näiden lisäksi haluan paastota pahan puhumisesta. Tavoitteenani on nähdä kaikki ihmiset sellaisten silmälasien läpi, joka näyttää heidät kauneimmillaan ja parhaimmillaan. Vaikka pahanpuhuminen ei ekologinen ongelma olekaan, kaikenlaista jätettä se tuottaa. Sitä ei voi edes kierrättää, vaan se kertyy omaan sisimpään mustaksi möhnäksi. Todellista paskaa paketissa. Tämä on paastokohteistani ehdottomasti haastavin, enkä voi kehua onnistuneeni paastossani kovinkaan hyvin. Liian usein unohdan asian kokonaan ja niin huomaan taas valittavani jossain nurkan takana. Ikävää, myös itsestäni.
Näiden kanssa minä kilvoittelen seuraavien viikkojen ajan. Toivon, että hyvät asiat jäävät elämääni paaston jälkeenkin. Toivon myös, että löytäisin itsestäni energiaa kotini sähkönkulutuksen tarkkailuun, kuten Miro on tehnyt, tai tähteiden uusiokäyttämiseen, kuten Marianne neuvoo. Luomutiskiä voisin myös käyttää ahkerammin, kiitos Ulla muistutuksesta, ja heti heräsi mielenkiinto luomufarkkuja kohtaan! Joku päivä koitan vielä Petran voileivän päällysiä ja Kaisan ekopaaston edistymistä seuraan mielenkiinnolla.
Lopuksi kiitos Pauliina siitä, että muistutit pysähtymisen tärkeydestä. Sitä yritän tosissani harjoitella.
Riikka Myllys
Pyhä sihteeri, jonka työhuoneen ikkunasta näkyy kirkkohallituksen sisäpihalle
Kuinka ekopaastoni sitten jatkui ja mistä lopulta päätin paastota? Päädyin siihen, että ekopaasto on hyvä aika tehdä pieniä, mutta pysyviä muutoksia elämässäni. Ensimmäinen niistä on, että vähennän vedenkulutustani ja sammutan suihkun saippuoinnin ja hiusten pesun ajaksi. Kuvittelin sen olevan kovinkin vaikeaa, mutta huomaan tuntevani suurta iloa ja tyydytystä joka kerta sen tehdessäni. Pieni askel ihmiskunnalle, suuri askel minulle.
Toinen paastokohteeni on ollut punainen liha, perinteiseen kristilliseen tapaan. Liha-makaronilaatikko onnistuu hyvin myös kalkkunan jauhelihasta. Sekään ei tosin ole aivan ongelmatonta, kalkkunan tai broilerin elämä kun ei ole kovin hehkeää. Pidemmän päälle lihansyönnin vähentäminen ja kohtuullisuuden tavoittelu ovat minulle sopivia ratkaisuja. Myös maitotuotteiden käyttöä on hyvä tarkastella ja tehdä niiden suhteen ekologisesti kestävämpiä valintoja. Täyskieltoja en kannata missään syömiseen liittyvässä asiassa.
Olen myös vakavasti pohtinut, että voisin tehdä kotimaanmatkat junalla henkilöauton sijaan. Pieni perheemme ei tosin näiden viikkojen aikana ehdi matkustella, mutta muistan sen seuraavan kerran mummolaan matkatessamme. Oikeastaan pidän junailusta paljonkin ja yksivuotiaan tyttäreni aika menisi mukavasti leikkivaunussa touhutessa ja käytäviä pitkin juoksennellessa. En vain vieläkään tiedä, kuinka saisin mieheni rauhoittumaan junamatkustamiseen niin, ettei hän heti ensimmäisellä pysäkillä kysy, koska ollaan perillä. Pitänee tehdä mukaan hyvät eväät ja pakata läppärilaukkuun mukaan pari elokuvaa.
 |
| Paskaa paketissa. Kuva: Mikko Myllys |
Näiden kanssa minä kilvoittelen seuraavien viikkojen ajan. Toivon, että hyvät asiat jäävät elämääni paaston jälkeenkin. Toivon myös, että löytäisin itsestäni energiaa kotini sähkönkulutuksen tarkkailuun, kuten Miro on tehnyt, tai tähteiden uusiokäyttämiseen, kuten Marianne neuvoo. Luomutiskiä voisin myös käyttää ahkerammin, kiitos Ulla muistutuksesta, ja heti heräsi mielenkiinto luomufarkkuja kohtaan! Joku päivä koitan vielä Petran voileivän päällysiä ja Kaisan ekopaaston edistymistä seuraan mielenkiinnolla.
Lopuksi kiitos Pauliina siitä, että muistutit pysähtymisen tärkeydestä. Sitä yritän tosissani harjoitella.
Riikka Myllys
Pyhä sihteeri, jonka työhuoneen ikkunasta näkyy kirkkohallituksen sisäpihalle
tiistai 13. maaliskuuta 2012
Hämäränhyssy ja toisinnäkeminen
Tänä paastonaikana harjoittelen paikallaan olemista. Pysähtymistä. Jossain mielessä se on ekologisinta, mitä ihmiskunta voi nyt tehdä. Pysäyttää liike ja kiire, olla hiljaa paikallaan ja miettiä, mihin suuntaan on viisainta kulkea.
Koetan löytää aikaa illan alkaessa tummua eli hämäränhyssyn aikaan. Asetun silloin paikkaan, jossa sytytän pienen kynttilän ja näen ulos. Ihailen iltataivaan sinisen eri sävyjä siihen asti, kunnes sininen hetki on ohi ja pimeä laskeutuu. Hiljennyn.
Tänä paastonaikana olen miettinyt sitä viisasta suuntaa. Raamatusta on tullut vastaan kohtia, joissa Jeesus puhuu seuraamisestaan matkana alaspäin. Matka vie yhä pienemmälle paikalle. Lähelle maata. Jeesus näytti mallia kulkiessaan kärsivien ihmisten keskellä, palvellen ja jakaen kärsimyksen. Hän näki kulkiessaan myös luomakunnan kauneuden ja löysi luonnosta kielikuvia vertauksiinsa.
Jeesukselle oli elintärkeää välillä pysähtyä. Hän vetäytyi säännöllisesti yöksi kauemmas ihmisparvista ollakseen kaksin Isänsä kanssa rukouksessa. Hän viipyi paikallaan luomakunnan hiljaisuudessa. Uskon, että hän kyseli suuntaa, pyysi viisautta ja voimaa. Uskon, että hän lepäsi kiitollisena Jumalan hellyydessä.
Hiljaisuus auttaa näkemään toisin. Ihmisen tulee löytää uudenlainen paikkansa luomakunnan kokonaisuudessa. Tuon paikan tulee olla nykyistä pienempi ja nöyrempi. Meidän tulee vapaaehtoisesti ja ilolla supistaa omaa tilaamme ja antaa tilaa muille lajeille. Tässä vaativassa mielenmuutoksessa meitä auttavat muiden muassa maailman alkuperäiskansat. Kovista kohtaloistaan huolimatta he ovat onnistuneet säilyttämään ainakin jotain sellaisesta viisaudesta, jonka avulla ihminen osaa olla luonnon kanssa sitä tuhoamatta.
Luontoa lähellä elävät muistavat kiitollisuuden. He kunnioittavat kaikkea elävää ja säilyttävän rajan tajun: kaikki ei ole ihmisen tarpeiden tyydyttämistä varten käytettävissä. Tämä tarkoittaa myös kohtuullisuutta. Luonnosta otetaan vain se, mikä on välttämätöntä. Se otetaan kiitollisuudella vastaan, käytetään tarkkaan eikä tuoteta jätettä.
Tällainen toisinnäkeminen, mielenmuutos ja elämäntavan muutos on niin suuri käänne, että siihen tarvitaan syvimmät voimanlähteet, jotka yhteys Kolmiyhteiseen Jumalaan voi antaa. Kun vietän hämäränhyssyä, etsin yhteyttä tuohon voimaan.
Pauliina Kainulainen
Kirjoittaja on teologi ja vapaa tutkija
 |
| Hämäränhyssyä Kuva: Pauliina Kainulainen |
Tänä paastonaikana harjoittelen paikallaan olemista. Pysähtymistä. Jossain mielessä se on ekologisinta, mitä ihmiskunta voi nyt tehdä. Pysäyttää liike ja kiire, olla hiljaa paikallaan ja miettiä, mihin suuntaan on viisainta kulkea.
Koetan löytää aikaa illan alkaessa tummua eli hämäränhyssyn aikaan. Asetun silloin paikkaan, jossa sytytän pienen kynttilän ja näen ulos. Ihailen iltataivaan sinisen eri sävyjä siihen asti, kunnes sininen hetki on ohi ja pimeä laskeutuu. Hiljennyn.
Tänä paastonaikana olen miettinyt sitä viisasta suuntaa. Raamatusta on tullut vastaan kohtia, joissa Jeesus puhuu seuraamisestaan matkana alaspäin. Matka vie yhä pienemmälle paikalle. Lähelle maata. Jeesus näytti mallia kulkiessaan kärsivien ihmisten keskellä, palvellen ja jakaen kärsimyksen. Hän näki kulkiessaan myös luomakunnan kauneuden ja löysi luonnosta kielikuvia vertauksiinsa.
Jeesukselle oli elintärkeää välillä pysähtyä. Hän vetäytyi säännöllisesti yöksi kauemmas ihmisparvista ollakseen kaksin Isänsä kanssa rukouksessa. Hän viipyi paikallaan luomakunnan hiljaisuudessa. Uskon, että hän kyseli suuntaa, pyysi viisautta ja voimaa. Uskon, että hän lepäsi kiitollisena Jumalan hellyydessä.
Hiljaisuus auttaa näkemään toisin. Ihmisen tulee löytää uudenlainen paikkansa luomakunnan kokonaisuudessa. Tuon paikan tulee olla nykyistä pienempi ja nöyrempi. Meidän tulee vapaaehtoisesti ja ilolla supistaa omaa tilaamme ja antaa tilaa muille lajeille. Tässä vaativassa mielenmuutoksessa meitä auttavat muiden muassa maailman alkuperäiskansat. Kovista kohtaloistaan huolimatta he ovat onnistuneet säilyttämään ainakin jotain sellaisesta viisaudesta, jonka avulla ihminen osaa olla luonnon kanssa sitä tuhoamatta.
Luontoa lähellä elävät muistavat kiitollisuuden. He kunnioittavat kaikkea elävää ja säilyttävän rajan tajun: kaikki ei ole ihmisen tarpeiden tyydyttämistä varten käytettävissä. Tämä tarkoittaa myös kohtuullisuutta. Luonnosta otetaan vain se, mikä on välttämätöntä. Se otetaan kiitollisuudella vastaan, käytetään tarkkaan eikä tuoteta jätettä.
Tällainen toisinnäkeminen, mielenmuutos ja elämäntavan muutos on niin suuri käänne, että siihen tarvitaan syvimmät voimanlähteet, jotka yhteys Kolmiyhteiseen Jumalaan voi antaa. Kun vietän hämäränhyssyä, etsin yhteyttä tuohon voimaan.
Pauliina Kainulainen
Kirjoittaja on teologi ja vapaa tutkija
maanantai 12. maaliskuuta 2012
Hyvä kiertoon
Sitähän tuntee olevansa etuoikeutettu. Ympärilläni olevat asukkaat ovat tehneet kulutusvalinnoillaan paastopäätökseni helpoksi. Kipitän sata metriä kotioveltani, niin pääsen luomukauppaan, josta saan luomuna banaanit, kahvit, marjat ja muut. Hieman täytyy pinnistää pidemmälle, jos haluaa laajempaa luomutuotevalikoimaa. Puhumattakaan nyt hallin luomuvalikoimista. Näinhän tässä myös kävi, että lähes puoleenyöhön aukiolevassa lähikaupassakin hätäpäissäni hyllyjä kierrellessä olen löytänyt viimein luomupähkinät ja luomukaurajuomat. Viimeisenä henkireikänäni on ollut naapurin luomukahvio, joka tekee aamupalan minulle jo aamuseitsemäksi. Tekosyyt ovat loppuneet. On aika siirtyä pysyvämmin parempaan elämään.
Tämä menohan kuulostaa elitistiseltä, mutta jonkunhan on tehtävä ensimmäisenä kuluttajavalinnat, jotta parempi ruoka on pitkällä aikavälillä kaikkien saatavavilla. Huomaan, että minun puolestani on tehty töitä, jotta saatavillani on näinkin paljon puhtaampaa ruokaa. On aika laittaa hyvä kiertämään. Ajan myötä luomusta tulee normiruokaa. Eihän appelsiinikaan ole aina ollut se arkihedelmä, jonka kuoriminen on hankalaa ja ankeaa. Vai lähtisitkö sinä edelleen naapuriin ihan varta vasten kateellisena ihmettelemään tämän makean auringon makua?
Mutta mitäs tämä tällainen paasto sitten oikein on? Että ekoilenko edes tarpeeksi, sillä luomuhan ei ole aina hiilijalanjäljeltään se pienin ja mites nyt on sen jumalasuhteen kanssa käynyt, kun on vain iloittu biomerkittyjen banaanien äärellä. Luomakunta mielestäni saa kiittää siitä, että olen pysähtynyt tässä paastonaikana kulutusvalintojeni äärellä entistä useammin. Maailma ei ole pelastunut, mutta olen astunut askeleen pidemmälle kestävän kehityksen hengessä kertakäyttöisyyttä karsastaen. Ja uskokaa tai älkää, Jumalahan on siinä mukana on ollut, koko ajan, niin kuin Hän nyt on. Kaikkialla.
Ulla Oinonen
Projektihteeri, pastori
Hengellinen elämä verkossa -hanke
Tämä menohan kuulostaa elitistiseltä, mutta jonkunhan on tehtävä ensimmäisenä kuluttajavalinnat, jotta parempi ruoka on pitkällä aikavälillä kaikkien saatavavilla. Huomaan, että minun puolestani on tehty töitä, jotta saatavillani on näinkin paljon puhtaampaa ruokaa. On aika laittaa hyvä kiertämään. Ajan myötä luomusta tulee normiruokaa. Eihän appelsiinikaan ole aina ollut se arkihedelmä, jonka kuoriminen on hankalaa ja ankeaa. Vai lähtisitkö sinä edelleen naapuriin ihan varta vasten kateellisena ihmettelemään tämän makean auringon makua?
 |
| Paastonaikana huonekasvini uudistuu niinkuin minäkin. Kuva: Ulla Oinonen |
Mutta mitäs tämä tällainen paasto sitten oikein on? Että ekoilenko edes tarpeeksi, sillä luomuhan ei ole aina hiilijalanjäljeltään se pienin ja mites nyt on sen jumalasuhteen kanssa käynyt, kun on vain iloittu biomerkittyjen banaanien äärellä. Luomakunta mielestäni saa kiittää siitä, että olen pysähtynyt tässä paastonaikana kulutusvalintojeni äärellä entistä useammin. Maailma ei ole pelastunut, mutta olen astunut askeleen pidemmälle kestävän kehityksen hengessä kertakäyttöisyyttä karsastaen. Ja uskokaa tai älkää, Jumalahan on siinä mukana on ollut, koko ajan, niin kuin Hän nyt on. Kaikkialla.
Ulla Oinonen
Projektihteeri, pastori
Hengellinen elämä verkossa -hanke
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)