Kuinka ekopaastoni sitten jatkui ja mistä lopulta päätin paastota? Päädyin siihen, että ekopaasto on hyvä aika tehdä pieniä, mutta pysyviä muutoksia elämässäni. Ensimmäinen niistä on, että vähennän vedenkulutustani ja sammutan suihkun saippuoinnin ja hiusten pesun ajaksi. Kuvittelin sen olevan kovinkin vaikeaa, mutta huomaan tuntevani suurta iloa ja tyydytystä joka kerta sen tehdessäni. Pieni askel ihmiskunnalle, suuri askel minulle.
Toinen paastokohteeni on ollut punainen liha, perinteiseen kristilliseen tapaan. Liha-makaronilaatikko onnistuu hyvin myös kalkkunan jauhelihasta. Sekään ei tosin ole aivan ongelmatonta, kalkkunan tai broilerin elämä kun ei ole kovin hehkeää. Pidemmän päälle lihansyönnin vähentäminen ja kohtuullisuuden tavoittelu ovat minulle sopivia ratkaisuja. Myös maitotuotteiden käyttöä on hyvä tarkastella ja tehdä niiden suhteen ekologisesti kestävämpiä valintoja. Täyskieltoja en kannata missään syömiseen liittyvässä asiassa.
Olen myös vakavasti pohtinut, että voisin tehdä kotimaanmatkat junalla henkilöauton sijaan. Pieni perheemme ei tosin näiden viikkojen aikana ehdi matkustella, mutta muistan sen seuraavan kerran mummolaan matkatessamme. Oikeastaan pidän junailusta paljonkin ja yksivuotiaan tyttäreni aika menisi mukavasti leikkivaunussa touhutessa ja käytäviä pitkin juoksennellessa. En vain vieläkään tiedä, kuinka saisin mieheni rauhoittumaan junamatkustamiseen niin, ettei hän heti ensimmäisellä pysäkillä kysy, koska ollaan perillä. Pitänee tehdä mukaan hyvät eväät ja pakata läppärilaukkuun mukaan pari elokuvaa.
Paskaa paketissa. Kuva: Mikko Myllys |
Näiden kanssa minä kilvoittelen seuraavien viikkojen ajan. Toivon, että hyvät asiat jäävät elämääni paaston jälkeenkin. Toivon myös, että löytäisin itsestäni energiaa kotini sähkönkulutuksen tarkkailuun, kuten Miro on tehnyt, tai tähteiden uusiokäyttämiseen, kuten Marianne neuvoo. Luomutiskiä voisin myös käyttää ahkerammin, kiitos Ulla muistutuksesta, ja heti heräsi mielenkiinto luomufarkkuja kohtaan! Joku päivä koitan vielä Petran voileivän päällysiä ja Kaisan ekopaaston edistymistä seuraan mielenkiinnolla.
Lopuksi kiitos Pauliina siitä, että muistutit pysähtymisen tärkeydestä. Sitä yritän tosissani harjoitella.
Riikka Myllys
Pyhä sihteeri, jonka työhuoneen ikkunasta näkyy kirkkohallituksen sisäpihalle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti