perjantai 24. helmikuuta 2012

Kaisan ekopaasto

Kassajonossa iski ahdistus. Se oli sellainen puristava ja ilmat pihalle lyövä ahdistus. Pitäisi olla jo matkalla. Hiihtolomamatkaa oli takana vasta vajaa sata kilometriä.

Minulla ja kahdella koululaisellani oli vain muutama ostos. Edessä kauppahihnalla kulki koko kärryllinen ruokia. Myyjä ryhtyi selvittämään asiakkaan kanssa perinpohjaisesti asiakaskortin hakemisen saloja. Hänen kätensä pysähtyivät. Kahdeksan litraa maitoa seisoi hihnalla ja jäljessä olevat riisit, kanat, pesuaineet, tarjousvanukkaat ja jugurtit nököttivät kiltisti vuoroaan odottaen.

”Puristakaa mua kädestä”, sanoin lapsilleni. Esikoisen mielestä se oli tyhmä idea. Ekaluokkalaiseni otti kädestäni kiinni ja rutisti lujaa, oikein voimansa takaa niin kuin pyysin.

Ahdistus hellitti otettaan rutistuksen voiman kasvaessa. Ote kiskoi minut takaisin etukenosta. Vaikka pitäisi olla jo satojen kilometrien päässä, olen tässä ja olen nyt.

Ajattelen usein asioita monimutkaisesti. Oikeita ratkaisuja on vaikea tehdä, kun vaihtoehtoehtoja tai tietoa on paljon. Mistä tietää mihin voi luottaa?

Entä jos kaikki olisikin yksinkertaista niin kuin vaikka kädestä puristaminen, joka hävittää vuoren kokoisen ahdistuksen?

Ekopaastoni perusta on yksinkertaisen huomaaminen, joka päivä. Tahdon valita aitoja asioita ylt' ympäriinsä sinkoilevien halujeni sijaan. Tarvitsen loppujen lopuksi aika vähän, sopivasti ravitsevaa ruokaa, unta, keskittynyttä tekemistä ja toisen ihmisen kosketusta ja hymyä.


Kaisa Tanttu

torstai 23. helmikuuta 2012

Nautiskelijan ekopaasto

Olen nautiskelija. Ja ennen kaikkea ruualla nautiskelija. Perjantai-iltaisin, kun työviikon jälkeen raahaudun ruokakauppaan, jään poikkeuksetta fiilistelemään laveiden juustotiskien äärelle. Ottaisinko tänään myöhäisillan herkkupalaksi Manchegoa, Brietä vai kenties kotoista Auraa tai mustaa Emmentalia? Aika usein ostoskoppaan päätyy useampikin juustokimpale, raskas työ kun vaatii raskaat huvit. Ja raskasta juusto totisesti on, ennen kaikkea hiilijalanjäljeltään.

Juuston hiilijalanjälki on itse asiassa valtava. Juustot tavataan tehdä märehtijöiden (lehmä, lammas) maidosta, ja märehtijöiden vaikutus ilmastoon on tyly. Koska yhteen kiloon juustoa tarvitaan noin kymmenen litraa märehtijän maitoa, nousee herkun ilmastovaikutukset pilviin. Suurimman päästövähennyksen sekasyöjä saakin aikaan vaihtaessaan naudanlihan ja juustot muihin proteiinilähteisiin.

Kohtuullistamisen nimessä olen valinnut ekopaastokohteekseni juuston. Minulle olisi huomattavasti helpompaa jättää naudanliha seitsemäksi viikoksi, mutta pieni (?) itsensä kanssa kilvoittelu ei ole mielestäni ollenkaan pahaksi. Se tuo myös hengellisen ulottuvuuden paastooni.

Mitä sitten juuston tilalle aamupalavoileipiin ja herkkuhetkiin? Menisin kai aika lailla ojasta allikkoon, jos korvaisin aamuvoikkarini Oltermannin lihaleikkelekeolla. Asiaa pähkäiltyäni vaihtoehdoksi on muotoutunut perustomaattien ja -kurkkujen lisäksi avocado, kasvistahnat, kananmuna ja grillatu tofu. Niillä siis yritetään, joskaan en kuvittele lapsiperheen aamuhärdellissä marinoivani ja grillaavani tofua vaan ennemminkin töräyttäväni Tartex-putkilosta kiekuran leivän päälle.

Joku on sanonut, että suomalaiset leivät ovat niin hyviä, ettei niihin tarvitse päälle kuin ylähuulen. Ihan tuollaiselle askeettisuuden tasolle en taivu.

Oman haasteensa juustopaastolle muodostaa työmaakuppilani. Menu on kovin lihapitoinen, ja kasvisvaihtoehto sisältää lähes poikkeuksetta myös juustoa. Katsotaan kuinka onnistun luovimaan juustottomalla kaistalla.

Ensi perjantaina, raskaan viikon päätteeksi, en fiilistele juustotiskin edessä. Sen sijaan tutkin tapenaden, hummuksen, peston ja guacamolen reseptejä. Ei kuulosta ollenkaan hullummalta.


Petra
Paastoava herkuttelija

tiistai 21. helmikuuta 2012

Auta minua! Ekopaasto alkaa - mutta mistä paastota?

Aiempina vuosina olen liittynyt paastoon hieman harvanpuolisesti, joku vuosi säännöllisesti ja joku toinen vuosi en ollenkaan. Tänä vuonna apuun on tullut Ekopaasto.fi-kampanja. Se kannustaa kristillisen paastoperinteen hengessä pudottamaan ilmastopainoa ja siirtymään vähähiiliseen elämään. Hiljentymistä se on luonnon tarpeille hiljentyminenkin. Ekopaasto voi tehdä kummasti tilaa myös omaan elämääni, hengellisestä elämästäni puhumattakaan.

Tähän asti olen päässyt, mutta nyt tuli stoppi. Ongelma on, etten tiedä, mistä paastoaisin. Ja siihen tarvitsen sinun apuasi. Siis auta minua ja kerro kommentteihin vinkkisi. Pliis! Parhaan vinkin kertonut palkitaan. Tietysti!

Tässä välissä hieman taustatietoja sekä ekopaastosta että minusta. Ekopaasto.fi-sivuilla kerrotaan, että keskivertosuomalaisella suurimmat ilmastopäästöt syntyvät asumisesta, kuluttamisesta, liikkumisesta ja ruuasta. Paastotoimet voisivat siis liittyä johonkin näistä. Sivuilta löytyy lisätietoa jokaisesta kohdasta. Katsotaan, onko niistä apua.

Sivuilla sanotaan, että suurimmat ilmastovaikutukset syntyvät asumisesta ja siinä erityisesti lämmityksestä, veden käytöstä ja sähkölaitteista. Mutta miten se vaikuttaa minuun? Olen suuri vilukissa ja rakastan vettä – siis kuumaa vettä pitkässä suihkussa. Lorottelen sitä tietysti myös saippuoinnin ja hiusten pesun aikana. Kyllä, omatuntoani koversi. Energialamput meillä sentään on, samoin kuin kohtuu kylmä koti. Kylmyyteen voi kyllä vaikuttaa myös 70-luvulla rakennetun talon huono eristys ja sehän ei ole ekopaaston kannalta hyvä juttu. Isossa rivitaloyhtiössä ei remppaan viitsi kuitenkaan yksin ruveta.

Liikenteen osalta suositellaan vaihtamaan joukkoliikenteeseen tai kävelemään. Minä teen jo niitä molempia (vaikka työmatkaani kuluva aika on puolet enemmän kuin autolla kulkiessa). Pyöräilykautta ja Keskuspuiston pyöräteitä odotan innolla, mutta pyöränselkään en taida vielä uskaltautua. Ulkomaanmatkojakaan emme harrasta. Ei sillä, ettemme haluaisi, mutta minä en vain saa koskaan niitä varattua. Pienen lapseni kanssa lensin kyllä viime vuonna useamman kerran mummolaan, sillä alle yksivuotiaan kanssa tunti lentokoneessa oli parempi kuin viisi tuntia junassa. Onhan sekin yksi (teko)syy.

Sitten ruoka. Ekologisesti kestävintä on kasvispainotteinen ruoka, sen minäkin tiedän. Ainakin punaisen lihan vähentäminen olisi suotavaa. Sopisiko se minulle? En ole karppaaja (pois se minusta!), mutta huomaan tarvitsevani sopivan määrän proteiinia pysyäkseni kylläisenä. Proteiineja saa kyllä pavuista, siemenistä ja pähkinöistä. Viimeiset ovatkin hyviä, mutta voi ensimmäisen (ilmasto)vaikutuksia! Kai minun pitää lähimmäisiä sen verran ajatella. Juustoista pidän paljon. Ja muutakin ruokaa tulee ostettua liikaa. Tässä taitaa minulla olla urakkaa.

Ja viimeisenä kuluttaminen. Jo sen kirjoittaminen sattuu, sillä tiedän kuluttavani liikaa. Vaatteet, kengät, asusteet, langat - you name it. Tiedän, että minulla on pakonomainen tarve omistaa. Liekö johtuu ankeasta (heh!) seitkytluvun lapsuudesta ja oranssinruskeista paidoista? Katso, mitä vinkkejä ekopaastosivuilla on kulutuksen vähentämiseen ja vinkkaa minulle oma suosikkisi. Jospa siitä tulisi myös minun suosikkini.

Nyt on sinun vuorosi ehdottaa, millainen minun ekopaastoni tulisi olla. Mitä minun pitäisi tehdä seuraavan 40 päivän aikana ja miksi? Kirjoita oma ehdotuksesi kommentti-kenttään ja auta minua eteenpäin pulmassani. Paras ehdotus palkitaan!

Päivittelen paastokuulumisiani tällä noin joka toinen viikko, joten jos haluat nähdä, miten tarina jatkuu, kannattaa pysyä taajuudella. Sitä ennen tulee toki paljon muuta hyvää luettavaa (tai katseltavaa, mistäs sitä tietää), kunhan muut blogin kirjoittajat pääsevät vauhtiin. Kaikkineen meitä taitaa olla sellainen 15 henkilön joukko, joten mukaan mahtuu monenlaisia ekopaastotarinoita. Toivottavasti viihdyt seurassamme!


Riikka Myllys
Pyhä sihteeri, jonka työhuone sijaitsee Katajanokalla kirkkohallituksen tiloissa


Ps. Kirkkoni uskollisena jäsenenä ja työntekijänä paasto on minulle myös muuta kuin ekotekoja. Se on elämän yksinkertaistamista, jotta kuulen lähimmäisten tarpeita. Sen lisäksi se on hengellistä harjoitusta, jotta kuulen paremmin sen, mitä Jumalalla on minulle sanottavaa. Blogi keskittyy enemmänkin ensimmäiseen, mutta ehkä hengelliset harjoituksetkin pilkahtavat jossain välissä. Kunhan päätän, mitä ne minulle tänä vuonna ovat…

maanantai 20. helmikuuta 2012

Tervetuloa Ekopaasto-blogiin!

Olen löytänyt tiesi Ekopaasto-blogiin. Hienoa! Pian tänne löytävät myös kirjoittajat, sillä ensimmäinen postaus tulee ulos huomenna tiistaina. Tule siis silloin uudestaan!

Huomisesta alkaakin yhteinen ekopaastomatka, 40 päivää ekopaastoilua. Sen aikana blogiin ehtii kirjoittaa yksi jos toinenkin omista ekopaastokuulumisistaan. Kannustusta saa antaa ja huomioita tehdä, myös kommenttien kautta. Onneksi ekopaasto ei ole paastoa vuorovaikutuksesta.

Mikäli et vielä tiedä, mikä ekopaasto on, vieraile Ekopaasto.fi-sivuilla. Siellä kohtaat monia kiinnostavia julkisuuden henkilöitä, jotka kertovat omista ekopaastolupauksistaan. Sivuilta löytyy myös tietoa vähähiilisistä valinnoista, mikäli niitä kaipaat. Voit tehdä myös leikkimielisen testin, joka kertoo sinulle, millainen paastoaja olet.