Ekopaasto-blogi hiljenee

Paastonaika ja ekopaastokampanja vetelevät viimeisiään ja sunnuntaina juhlimme jo pääsiäistä. Kristillisessä perinteessä se on joulun ohella toinen vuoden tärkeimmistä juhlista ja kestää saman ajan kuin sitä edeltävä paastonaika, siis yhteensä 40 päivää. Silloin iloitaan, riemuitaan ja nautitaan elämästä ja hyvästä ruoasta!

Myös Ekopaasto-blogi hiljenee tältä erää. Saattaa olla, että blogi palaa taajuudelle ensi vuonna, mutta voi myös olla, että tämän vuotinen blogi oli ainoa laatuaan. Jatko selviää ensi keväänä. Itse ekopaastokampanja pyörähtää käyntiin taas ensi keväänä laskiaisen jälkeen (tarkkaan ottaen 13.2.2013).

Tämänvuotinen ekopaastokampanja on ollut aikamoinen menestys. Kiirastorstaina ekopaastoon osallistuvien lukumäärä oli 6773 ja jokainen heistä oli sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä omassa arjessaan itselleen sopivalla tavalla. Kuten blogistakin käy ilmi, tavat ovat erilaisia ja ulottuvat syömistottumusten tarkkailusta koko kodin sähkönkulutuksen vähentämiseen. Jokainen teko, niin iso kuin pienempi, vievät meitä samaan suuntaan. Parhaimmillaan muutokset jäävät osaksi elämäämme ekopaaston jälkeenkin. Toivomme, että maapallo jaksaa edes hitusen pidempään näiden viikkojen ansiosta.

Kiitos kaikille mukana olleille: kirjoittajille, lukijoille ja kaikille tekstejä kommentoineille! Erityisesti niiden ansiosta tämä on ollut hieno yhteinen matka. Siunattua pääsiäisaikaa itse kullekin säädylle!


Lisätietoa: Ekopaastokampanja puhutteli yli 6 700 suomalaista

Kaisan ekopaasto - Päätös

Tässä vaiheessa paastoblogia kuuluisi riemuita paastonajan loppumisesta ja iloita pääsiäisestä, onhan tämä viimeinen paastoblogaus. Ei kuitenkaan huvita, herkkupaastoa ja maidotonta ruokaa on edessä vielä kaksi tuskaista päivää. Tilannetta ei helpota, että yritän selviytyä nämä päivät vegaanina kylässä. Pöydät on kannettu kukkuroilleen herkkuja, ja minä puistelen päätäni pyhimyksenkehä kilisten. Tämä kestää vain viikon, onneksi en yrittänyt seitsemää. Sunnuntain vastaisena yönä on sitten juhlimisen ja itsensä kiittämisen aika.

Menneitä paastoista on jäänyt jotain pääsiäisen jälkeiseen aikaan. Viimeksi lopetin kahvin juomisen. Tapa ei ole tullut takaisin. Kun katselin syömisen piilovesimääriä, on muutoksessa ekologinenkin puoli, vaikka syyt olivatkin puhtaan itsekkäät. Paaston tuloksien mittailu taitaa nyt olla laihaa. Yritykseni kiinnittää huomio oikeasti tärkeisiin asioihin on matkan varrella hukkunut kaiken puuhailun joukkoon. Maailma ei varmaankaan pelastunut vesipaastoni ansiosta.

Ihan turhaa ei tämäkään paastoaminen ole ollut. Siitä kiitos muille blogaajille. Olen ottanut taas tavaksi sammuttaa kodin laitteet yön ajaksi jatkojohdon virtakatkaisijasta, eikä voileivän päälle ole jatkossakaan pakko laittaa juustoa.

Sitä tässä paastotessa tulee taas mietittyä, että miten vaikea ihmisen onkaan muuttua. Ei esimerkiksi vesipaastolla kompensoida sitä lentämisen määrää, joka elämääni kuuluu. Kokonaisuuden katsominen näyttää ison lommon sen paaston aikana kiillotetun vieressä.

Ihmisen hyvyys tai ekologisuus ei synny yksittäisistä teoista. Uskon silti järkähtämättä pieneen muutokseen. Siihen on tartuttava, mihin kullakin hetkellä pystyy. Tulee toiset hetket ja toiset pystymiset. Jokaiselle muutokselle on aikansa ja paikkansa. Pääsiäisiloa kaikille ekopaastoajille!


Kaisa Tanttu

Valinnan sietämätön vaikeus

Minun ekopaastoni, juustosta kieltäytyminen, on sujunut hyvin. Lipsahduksia ja tietoisiakin repsahduksia on paastomatkan varrella sattunut, mutta pääsääntöisesti juuston välttäminen on ollut helppoa. Suurin arkinen haaste on lounas. Työmaakuppilassani lounasvaihtoehdot rajoittuvat usein juustolla kyllästettyyn kala- tai kasvisruokaan ja (naudan)liharuokaan. Kun valitsen nautaruoan, joutuu juustopaastoni jokseenkin outoon valoon – onhan naudanlihan hiilijalanjälki vielä suurempi kuin juuston.

Ristiriitaisuus leimaa monia muitakin ekologisia valintoja. Ruokakaupassa ihmettelen usein, valitsenko luomuvaihtoehdon vai ei-luomun lähiruokavaihtoehdon. Kumpi on ekologisempaa? Pakkaanko ostokset hikipajassa lapsityövoimalla tuotettuun kangaskassiin vai muovipussiin?

Kun pesukoneeni hajoaa, korjaanko vanhan energiasyöpön vai ostanko uuden vähemmän sähköä ja vettä kuluttavan vehkeen, jonka valmistukseen on kulutettu tuhottomasti energiaa?

Kuluttaminen on epäekologista, mutta kansantaloudenkin pitäisi pyöriä. Jos talouskasvu romahtaa, kellä on sen jälkeen varaa ostaa luomuruokaa?

Mikä on pienin paha? Onko vain huonoja vaihtoehtoja? Mistä sen voi tietää?


Petra
Paastoava herkuttelija