Hämäränhyssy ja toisinnäkeminen



Hämäränhyssyä
Kuva: Pauliina Kainulainen

Tänä paastonaikana harjoittelen paikallaan olemista. Pysähtymistä. Jossain mielessä se on ekologisinta, mitä ihmiskunta voi nyt tehdä. Pysäyttää liike ja kiire, olla hiljaa paikallaan ja miettiä, mihin suuntaan on viisainta kulkea.

Koetan löytää aikaa illan alkaessa tummua eli hämäränhyssyn aikaan. Asetun silloin paikkaan, jossa sytytän pienen kynttilän ja näen ulos. Ihailen iltataivaan sinisen eri sävyjä siihen asti, kunnes sininen hetki on ohi ja pimeä laskeutuu. Hiljennyn.

Tänä paastonaikana olen miettinyt sitä viisasta suuntaa. Raamatusta on tullut vastaan kohtia, joissa Jeesus puhuu seuraamisestaan matkana alaspäin. Matka vie yhä pienemmälle paikalle. Lähelle maata. Jeesus näytti mallia kulkiessaan kärsivien ihmisten keskellä, palvellen ja jakaen kärsimyksen. Hän näki kulkiessaan myös luomakunnan kauneuden ja löysi luonnosta kielikuvia vertauksiinsa.

Jeesukselle oli elintärkeää välillä pysähtyä. Hän vetäytyi säännöllisesti yöksi kauemmas ihmisparvista ollakseen kaksin Isänsä kanssa rukouksessa. Hän viipyi paikallaan luomakunnan hiljaisuudessa. Uskon, että hän kyseli suuntaa, pyysi viisautta ja voimaa. Uskon, että hän lepäsi kiitollisena Jumalan hellyydessä.

Hiljaisuus auttaa näkemään toisin. Ihmisen tulee löytää uudenlainen paikkansa luomakunnan kokonaisuudessa. Tuon paikan tulee olla nykyistä pienempi ja nöyrempi. Meidän tulee vapaaehtoisesti ja ilolla supistaa omaa tilaamme ja antaa tilaa muille lajeille. Tässä vaativassa mielenmuutoksessa meitä auttavat muiden muassa maailman alkuperäiskansat. Kovista kohtaloistaan huolimatta he ovat onnistuneet säilyttämään ainakin jotain sellaisesta viisaudesta, jonka avulla ihminen osaa olla luonnon kanssa sitä tuhoamatta.

Luontoa lähellä elävät muistavat kiitollisuuden. He kunnioittavat kaikkea elävää ja säilyttävän rajan tajun: kaikki ei ole ihmisen tarpeiden tyydyttämistä varten käytettävissä. Tämä tarkoittaa myös kohtuullisuutta. Luonnosta otetaan vain se, mikä on välttämätöntä. Se otetaan kiitollisuudella vastaan, käytetään tarkkaan eikä tuoteta jätettä.

Tällainen toisinnäkeminen, mielenmuutos ja elämäntavan muutos on niin suuri käänne, että siihen tarvitaan syvimmät voimanlähteet, jotka yhteys Kolmiyhteiseen Jumalaan voi antaa. Kun vietän hämäränhyssyä, etsin yhteyttä tuohon voimaan.


Pauliina Kainulainen
Kirjoittaja on teologi ja vapaa tutkija