Miksi ja mitä sitten?

Päätin käyttää aamupalalla seitsemän viikkoa vain luomutuotteita. Minun on hidastettava elämääni niin, että kipitän lähikaupan sijaan säännöllisesti luomukauppaan tai luomuosastolle. Palkinnoksi tästä saan ihanan aamun, jossa kookoshiutaleet leijailevat metsämarjojen kanssa luonnollisesti sekaisin ja banaani makeuttaa tämän jugurttisekoituksen. Toteuttaessani paastoa en siis vain ryhdistä elämäntapojani, vaan saan hyvän mielen, aikaa ajatella ja unelmoida. Kaiken hyvän päälle ympäristökin kiittää. Kaikki voittavat kurittamisen sijaan.

Paastossa on tarkoituksena tehdä elämässä tilaa ajatuksille, jotka arjessa katoavat kiireen tai oman itsen alle. Kun tekee jotain konkreettista, johon täytyy keskittyä erikseen, siinä samalla tulee miettineeksi miksi tämän kaiken tekee. Vaikkakin paastossa on usein kyse ulkoisesta luopumisesta, keskeisenä on kuitenkin paastoajan oma sisäinen henkinen prosessi. Paastota voi monella erilaisella tavalla, mutta paastoajille yhteinen kysymys on, mitä teen silloin kun paastoni pettää?

Voiko se olla jopa syy olla paastoamatta, jos en pysykään lupauksessani? Voisiko olla niin, että ne repsahduskohdat ovatkin ne paaston antoisimmat hetket. Jos siis ekopaaston aikana löydän itseni siwasäkki kädessä, on hetki miettiä -elämää, itseäni sekä ympäristöä. Pysähdyn ja muistan paaston. Huomaan, että en olekaan vain oman elämäni kuvioissa, kuten tavallisina arkipäivinä. Jos en mitään päätöstä olisi tehnyt, kassa lukisi viivakoodit entisen malliin ja mitään uutta ajatusta ei olisi syntynyt. Lipsahdus ei ole noloa, joka tulee salata, vaan otan siitä opikseni. Ehkä paastokaverieni kanssa nauramme tapaukselle makeasti ja tsemppaamme jatkossa toisiamme parempaan huomiseen. Paastoa ei kannata ohittaa epäonnistumisen pelossa, yhteinen nauru ja vertaistuki takaavat sen, että tekopyhä synkkyys pysyy poissa.

Omalla paastopäätökselläni olen myös halunnut haastaa itseni seitsemän viikkoa pidempään muutokseen. Ehkä luomuosastolta tarttuu kangaspussiin tuotteita enemmänkin ja lopulta en voi edes lopettaa. Kiitollisena muistan entistä useammin, että elämä on liian arvokas pilattavaksi huonoilla aamuilla.


Ulla Oinonen
Projektihteeri, pastori
Hengellinen elämä verkossa -hanke