lauantai 10. maaliskuuta 2012

Kaisan ekopaasto - Rakkaus

Viime postaukseeni tuli kommentti, johon en vastannut. Nyt vastaan. Rakkaus on minun mielestäni syvä välittämisen tunne, joka näkyy tekoina rakkauden kohdetta kohtaan. Rakkauden kohteesta haluaa välittää ja sen haluaa ottaa huomioon.

Jos nyt loisi tarkkaavaisen ja arvioivan katseen luonnon tilasta välittämiseeni, saattaisi huomata, että monessa asiassa petraamista riittää. Toisissa asioissa en ole edes aloittanut.

Sellainen on kosmetiikkasuhteeni. Mielestäni vesistöjen tilan tosissaan ottava ihminen ei meikkaa ja puhdista kasvojaan kemikaaleilla, edes luonnonmukaisilla, kun ilmankin selviää. Suihkussakin viemäriin valuu lisäksi ainakin paria eri saippualajia, yhtä hiuksille, toista iholle.

Koska tässä paastossa en aio ottaa kohtuuttoman suuria haasteita, en mieti radikaaleja muutoksia kasvojeni puleeraamisen suhteen. Kohtuullisessa paastossani taidan mieluiten luopua syyllisyydestä niiden elämäni epäkohtien kohdalla, joita en kuitenkaan aio muuttaa ja keskittyä tekemään täydestä sydämestäni sitä, mihin koen kutsumusta.

Otin vastaan hauskan haasteen. Aion vähentää veden kulutustani. Kun normaalisti käyn joka päivä suihkussa, ajattelin peseytyä joka toinen päivä korkeintaan ämpärillisellä vettä. Kyllä siitä mökilläkin selviää, miksi ei sitten kotona?


Kaisa Tanttu

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Sähköä harakoille

Esitän yksinkertaisia keinoja säästää jopa satoja euroja vuodessa. Parasta on, että säästöjen tekemiseksi sinun ei tarvitse luopua mistään. Siinä sivussa tulet vielä säästäneeksi luonnonvaroja.

Olemme seitsemän hengen perheessämme, ainakin me aikuiset, panneet merkille suurehkoilta tuntuvat sähkölaskut. Mistä summat oikein kertyvät?! Lamput on vaihdettu energiaa säästäviin, ja valoja on yritetty muistaa sammutella turhaan palamasta.

Saatuamme tässä eräänä päivänä viimein käsiimme energiamittarin päätimme tehdä kattavan kartoituksen kotimme sähkölaitteiden energiankulutuksesta. Idea mittaamisesta oli jo pidemmän aikaa muhinut mielissämme, ei vähiten pakastimemme takia, jonka lämpötila on ollut jumiutuneena -30°C:een.

Kuvaaja: Eino Ervasti
Lähde: YHAn kuvapankki
Salakavalia kuluja

Yllätyksemme oli suuri, kun meille valkeni, miten paljon sähköä meillä kuluu “sammutettuihin” laitteisiin, laitteiden valmiustiloihin sekä turhaan päällä pidettäviin laitteisiin. Pienistäkin kuluista syntyy iso summa vuoden mittaan. Esimerkiksi ADSL-modeemin, verkkolaitteiden sekä verkkolevyjen ympärivuorokautisen päällä pitämisen kustannukset vuodessa ovat olleet meillä sadan euron luokkaa.

Makuuhuoneemme lähes käyttämättöminä nököttäneet stereot ovat 12 watin haamukulutuksellaan maksaneet meille vuodessa 16 euroa. Toisten stereoidemme pitäminen valmiustilassa keittiössä taas on maksanut meille vuodessa 32 €. Jääkaapin kulutukseen menee arviolta 44 € vuodessa, tosin tähän ei juurikaan voi vaikuttaa muuten kuin välttämällä turhaa jääkaapin oven aukaisemista ja auki pitämistä. Kulutus nimittäin kasvaa jokaisen avaamisen jälkeen tovin ajaksi moninkertaisesti.

Säästöä keittiössä

Termoskahvinkeitin ei tuhlaa energiaa kahvin lämpimänä pitämiseen. Se valmistaa kahvin kahdelle vajaassa seitsemässä minuutissa 940 watin teholla. Kahdesti päivässä kahvia juomalla tästä kertyy vuodessa 7 euroa. Leivänpaahdin taas toimii peräti 1230 watin teholla 20 sekunnin ajan kerrallaan. Jos paahdin isohkossa perheessä laitetaan päälle 14 kertaa päivässä, tästä tulee vuodessa vajaan 20 euron sähkömaksu. Kannattaisi siis paahtaa mahdollisimman monen leivät yhdellä paahdolla, kun paahtimessa olisi tilaakin.

Pakastin oli odotetusti suurin yksittäinen sähköntuhlaajamme 112 €:n vuosikuluillaan. Kylmälaitteiden kunnossa pitäminen, korjaus ja sähköä säästäviin laitteisiin sijoittaminen maksaa siis itsensä pitemmän päälle takaisin.

Viihdettä harakoille

Kodin viihdekeskuksen kaikki laitteet kannattaa kytkeä kytkimelliseen jatkojohtoon, jotta ne saa sammutettua kunnolla aina, kun ne eivät ole käytössä. Päälle jätettyinä, tai niin sanotussa virransäästötilassa, niistä kertyy nopeasti iso kulu vuositasolla. Virransäästötilat eivät aina pienennä laitteen kulutusta nimeksikään. Jos esimerkiksi meidän viihdelaitteemme olisivat aina päällä, tulisi tästä vuodessa yli sadan euron summa.

Digiboksinkaan ei tarvitse olla päällä jatkuvasti. Pelkästään sen päällä pitämisestä voi vuodessa kertyä yli 20 euron maksu, tyhjästä. Lisäksi, laitteet, joita ei tarvitse joka kerta, kannattaa laittaa toisen virtakytkimen taakse, jotteivät ne turhaan kuluta sähköä muita laitteita käyttäessä. Esimerkiksi meillä VHS-nauhuriin tuli virta turhaan aina myös DVD-videoita katsottaessa.

Nykyään pelikonsoli DVD:iden katseluun on toisen kytkimen takana, jotta se ei kytkeytyisi valmiustilaan aina TV:tä katsoessa. Toisesta pelikonsolista on virtajohto irti, koska se on harvemmin käytössä. DVD-soitin saattaisi olla virtapihimpi, ja sitä myötä edullisempi, laite videoiden katseluun, mutta jatkuvasti uusien DVD-soittimien hankkiminen nopeasti rikkoutuvien tilalle ei sekään varsinaisesti säästä rahaa eikä luontoa.

Ei kannata ampua kärpästä tykillä

Tietokoneita oheislaitteineen ei kannata pitää päällä turhanpanttina. Ne ovat tehosyöpöimpiä laitteita viihdelaitteistojen rinnalla. Sammuttaminenkaan ei kuitenkaan riitä, sillä useat laitteet vievät kymmenestä viiteentoista wattia, jos ei lisäksi kytke sähköä pois virtalähteen tai jatkojohdon kytkimestä.

Energiankulutuksessa on suuria eroja. Tietokonelaitteisto voi viedä esimerkiksi leffaa pyörittäessään jopa 190 wattia. Yksi pöytäkonelaitteistoistamme vie tavallisesti päällä ollessaan 167 wattia, toinen 90 wattia ja kolmas 106 wattia. Miniläppäri vie verkkoon kytkettynä 53 wattia, kun taas vanhempi läppärimme, joka toimii enää ilman akkua, vie vain 35 wattia. Vanhoista koneista ei siis välttämättä kannata luopua, sillä ne voivat palvella hyvin vielä esimerkiksi nettipäätteenä. Työkannettavan kulutus oli mittaamistamme pienin 28 watin kulutuksellaan. Ei kannata käyttää turhan tehokasta laitetta, jos yksinkertaisempi riittää yhtä hyvin. Säästöä voi syntyä paljon. Me esimerkiksi vaihdoimme lasten käyttöön pöytäkoneen tilalle vanhan kannettavan, joka ajaa asian vähintään yhtä hyvin.

Näyttölaitteiden kulutuksissa on samoin isoja eroja. Vanha 14 tuumainen pelikonsoliin kytketty putkitelevisiomme kulutti 53 wattia. Uudemmat litteät näytöt kuluttavat yleensä huomattavasti vähemmän. Meidän käytössä oleviemme litteiden näyttöjen kulutusteho vaihteli noin kymmenestä watista reiluun kahteenkymmeneen wattiin. Isoin näyttömme on 24 tuumainen. Isommat näytöt saattavat toki kuluttaa enemmän, ja eri näyttötekniikoiden sähkönkulutuksessa on myös merkittäviä eroja.

Irti verkosta, edes yöksi

Kotimme nettiyhteys hoituu ADSL-modeemin avulla, josta olemme jakaneet nettiyhteyden jopa neljälle tietokoneelle ja muille laitteille. Samaan verkkoon on kytketty myös verkkolevyjä sekä tulostin. Kun näistäkin monet ovat olleet jatkuvasti päällä, on tästä kertynyt vuodessa mittava menoerä. Satunnaista miniläppärin käyttöä ja älypuhelimia varten pystytetty langaton verkkokin on hoitunut turhaan erillisen WLAN-reitittimen avulla, vaikka ADSL-modeemikin on tarjonnut omaa langatonta verkkoaan, lähinnä opportunistisille naapureille. Näiden kotiverkkovirityksien pitäminen päällä vuorokauden ympäri on maksanut meille noin sata euroa vuodessa!

ADSL-modeemin sekä jokaisen ylimääräisen verkkolaitteen tai verkkolevyn jatkuvasti päällä pitäminen voi maksaa vuodessa jopa 14 euroa per laite. Kannattaa siis miettiä, onko käytössä ylimääräisiä laitteita, ja sammuttaa muutkin, kun niitä ei tarvita. Ainakin öisin laitteet ovat useimmiten tyhjän panttina päällä.

Helposti isoja säästöjä

Yksinkertaisimmillaan rahaa, ja energiaa, voi siis säästää irrottamalla laitteet seinästä silloin, kuin laitteet eivät ole käytössä, tai vähintään öiden ajaksi. Virtojen katkaisemista laitteista voi helpottaa kytkimellisillä jatkojohdoilla. Ne maksavat kolmesta eurosta ylöspäin. Jos haluaa säästää omaa vaivaansa edelleen, tarjolla on esimerkiksi ajastimia pistokerasioihin. Löytyypä nykyään myös erilaisia kauko-ohjattuja ja hämärä- tai liiketunnistimella varustettuja kytkimiä sekä näiden yhdistelmiä. Öiseen aikaan ajastettu liiketunnistimella varustettu led-valo voi esimerkiksi helpottaa vessassa käyntiä pimeään aikaan etenkin lapsiperheessä.

Mittaa omien laitteittesi kulutus

Sähkölaskusta tai -laskuista voi katsoa oman sähkönsä kilowattihinnan. Sähköntuotannolle ja -siirrolle saattaa olla omat laskunsa ja hintansa. Esimerkiksi meillä sähköntuotannon osuus kilowattihinnasta on 8,9 snt / kWh ja sähkönsiirto 7 snt / kWh, mikä tekee yhteensä 15,9 snt / kWh. Tämän hinnan voi syöttää joihinkin sähkömittareihin suoraan tai käyttää kertoimena myöhemmin. Sähkömittareita on saatavilla lainaksi esimerkiksi sähköyhtiöiltä ja julkisista kirjastoista. Joskus myös työpaikalta saattaa saada mittarin lainaksi. Kaupasta sellaisen voi löytää alle 15 eurolla.

Seuraa kokonaiskulutusta verkossa

Nyt kun etäluettavat mittarit ja reaaliaikainen laskutus ovat yleistymässä, ei säästöjen vaikutusta laskuun tarvitse edes odotella tasauslaskuihin vaan säästöt ovat havaittavissa välittömästi. Energianjakeluyhtiösi saattaa myös tarjota sähkönkulutuksen seurantaan verkkopalvelua, jolla saa kätevästi seurattua kokonaiskulutusta ajantasaisesti.

Tuloksia

Edellä esittämiäni toimenpiteitä tehden saimme kuukausittaisen sähkönkulutuksemme pienennettyä 335 kWh:sta 176 kWh:iin, eli onnistuimme puolittamaan sähkölaskumme. Emmekä ole joutuneet luopumaan juuri mistään. Vieläkin petrattavaa löytyy, mutta tässä on hyvä alku. Säästä siis sinäkin äläkä maksa tyhjästä!


Miro Kaspian Kuru

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Tanssii tähteiden kanssa

Marttojen kotitalousneuvontakurssilla on tanssittu jo jonkin aikaa tähteiden kanssa. Suosio on suuri näillä Kauha & kukkaro -nimisillä kursseilla, jotka ovat kaikille avoimia tilaisuuksia tulla tietoiseksi omista ruokavalinnoista ja tähteiden uusiokäytöstä. Tähderuokien tuunaaminen ja perinneruokien valmistaminen hitaasti ja ympäristöä kunnioittaen sopivat hyvin paastonaikaan. Pääsiäiseen laskeuduttaessa on hyvä tanssia luomakunnan pillin mukaisesti, läheisiään arvostaen ja heidän kanssaan aikaa viettäen. Virkavelvollisuuksista vapautunut tasavallan presidentti Tarja Halonen kirjoitti Helsingin Hakaniemen kantakahvilansa vieraskirjaan: Vapaiden ihmisten kahvila. Voisiko paasto ohjata meitä lempeästi ja vapaaehtoisesti kohtuuteen?

Paastoaikana on hyvä pysähtyä miettimään, kuinka paljon heitämme hyvää ruoka-ainesta pois. Havahduin itse marttana tähän tosiasiaan, kun järjestin perheemme keittiössä useita eri jäteastioita kierrätystä helpottamaan. Biojätekulhomme täyttyi nopeasti ja lapsetkin huomasivat, kuinka paljon nelihenkiseltä perheeltämme jää syömättä. Viitsiessämme olisimme voineet hyödyntää ”tähteitä” maukkailla aterioilla, iltapaloilla tai jälkiruokana. Pohjois-Karjalainen mummoni opetti, ettei ”mykelöitä” saanut jättää lautaselle. Sota-ajan käyneelle se tarkoitti, että lautanen oli lähes nuoltava puhtaaksi.

Hyvinvointiyhteiskunnassamme kolmannes meidän kuluttajien aiheuttamista ympäristövaikutuksista syntyy syömisestä. Kilvoittelen usein pääsiäisen ja paaston aikana tarjolla olevien herkkujen (kotona ja tilaisuuksissa) ja kevennetyn ruokavalion välillä, siksi muistutan perheellemme, että nopein ja helpoin tapa vähentää ympäristökuormitusta on keventää perheemme biojätepussia.

Paaston aikana meitä muistutetaan siitä, että kotitaloudet tuhlaavat vuosittain noin viisi prosenttia ostamastaan ruuasta. Yksi kotitalous heittää täysin syömäkelpoista ruokaa roskiin vuosittain jopa 65 kiloa. Me heitämme roskiin eniten vihanneksia, kotiruokaa, maitotuotteita, leipää ja muita viljatuotteita. Myös hedelmiä ja marjoja menee jätteeksi.

Kerroin lapsillemme, että lähes kolmannes biojätteestä on täysin syötäväksi kelpaavaa ruokaa eikä suinkaan pilaantunutta ja viimeisen eräpäivän ohittanutta roskaa. Tämä tarkoittaa vuoden aikana yli 9 miljoonaa kiloa leipää, saman verran perunaa ja 5 miljoonaa kiloa puuroa. Mitä haaskausta Luojan luomassa yhteiskunnassa, eikö vain?

Pula-ajan elänyt mummoni opetti, miten ruokaostosten etukäteissuunnittelu ja sopivat annoskoot keventävät nopeasti biojätepussia. Hän loihti helposti eilisen tähteistä tämän päivän ateriat ja me lapsenlapset söimme riittävästi ja hyvällä ruokahalulla rakkaudella valmistettua.

Paastoperinteisiin kuluu olennaisen edessä pysähtyminen, omien kulutusvalintojen kriittinen tarkastelu, hengellinen paasto sekä oman ruokavalion keventäminen.

Kestävän kehityksen ja ekologisen elämäntavan omaksuminen on elämän kestävä matka, jolle lähteminen kannattaa aina. Tämän päivän valinnoillamme määrittelemme tulevien perillisten ja heidän maapallon hyvinvoinnin. Pienet arjen teot merkitsevät universumin mittaisia vallankumouksia ja vaikutuksia. On vain kysyttävä itseltä: Tahdonko?

Uskon siihen, että passioiden ja oratorioiden keskellä juuri arkipäivän valinnat luovat ravitsevan ruokavalion ja kestävän kulutuksen perustan, jossa paasto antaa mahdollisuuden olla kiitollinen kaikesta jota meillä on riittävästi ja toisaalta kohtuullistaa kulutustottumuksiamme edes paaston ajaksi.

Omien ruokatottumusten avaaminen voi tuoda yllätyksen. Pohjois-Karjalaisen äitini perintönä olen saanut rasvan ja suolan käyttämisen mallin. Omassa perheessäni olemme jo vuosia ”paastonneet” suolan käytöstä. Yritän vähentää suolaa ruoan valmistuksessa. Minimoin liemikuutioiden ja –jauheiden, kylmäsuolatun kalan, suolakurkkujen, oliivien, soijan ja muiden herkkujen säännöllisen käyttämisen. Sen sijaan korvaan suolaa yrteillä, valkosipulilla ja sitruunamehulla. Uunitan kasviksia ja perunoita, keitän ja höyrystän. Pidämme kasvispäiviä, en käytä alkoholia, korvaamme naudanlihaa kalalla tai broilerilla, vältämme riisiä ja hyödynnämme uunin lämmittämistä. 

Lasten synnyttyä otin tavaksi opettaa ruokarukouksen, jonka olin oppinut rippikouluajoilta. Tänään lapsemme sanovat sen rutiinilla ruokailun yhteydessä, kavereiden läsnä ollessa joskus hiljaa mielessään: ”Siunaa Jeesus ruokamme, ole aina luonamme. Aamen.”

Rudolf Steiner koulussa meille opetettiin ruokaruno, jonka sanoimme ennen ruokailua.
”Maasta versonnut on vilja tämä,
armaan aurinkoisen kypsyttämä.
Rakas aurinko ja rakas maa,
teitä emme tahdo unhoittaa.
Hyvää ruokahalua ja ruokarauhaa kaikille.”

Ei ole itsestään selvää, että ruoka on pöydässä, tulee sinne ja ravitsee meidät. Ruoan tuotantoketjua on hyvä aina silloin tällöin avata perheissä, jotta ajatus ruoan tulemisesta kaupasta ei muodostuisi ainoaksi totuudeksi. Ostin viime kesänä marttojen vinkistä kirpputorilta ruokakellon, jolla kutsun huoneissaan lymyävät ja melun keskellä elävät teinimme ruokapöytään. Samalla yritän äitinä luoda ruoalle sen ansaitseman paikan: Pyhä ruoka, yhteinen ruokahetki. Lahjaksi saatu ruoka, kiitollisuus ruoasta.

Suomi sai muutama viikko sitten Helsingin yliopistoon ensimmäisen ruokakulttuurin professuurin, Johanna Mäkelän. Ruokakulttuuriasiamiehen Anni-Mari Syväniemen kanssa he ovat tehokas työpari, joka osallistuu poikkitieteellisen ruokatutkimukseen, yhteiskunnalliseen ruokakeskusteluun ja vaikuttamiseen sekä ruokakulttuurin arvostuksen nostamiseen yhteiskunnassamme. Heidän innoittamanaan uskon, että paasto on tänään ruoan arvostamista, sen asettamista kohtuuden rajoihin, pyhän ja arjen keskelle.

Kuva: Kerttu Malinen
Ekoteko tehdään paaston aikana vähentämällä ruoan hävikkiä, kierrättämällä ja uusiokäyttämällä kaikki se ravinto, jonka hankimme. 



Marianne Heikkilä
Marttaliitto, toiminnanjohtaja

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Päästä meidät rahasta

 
Kuvan kuutti liittyy tapaukseen mitä
suurimmissa määrin. Kuva lainattu täältä.
Jos paasto on luopumista, on oltava jotain, mistä voi luopua.

Paastopuhe näyttää olevan suurin siellä, missä on varaa ylellisyyksiin. Tekoja taitaa tulla lähinnä sieltä, missä on pakko: kun toimeentulotuki ei riitä lääkkeisiin tai lapsen harrastukseen, on paastoamisesta puhuminen jonain ylevänä tekona lähinnä pelleilyä.

Nyt seuraa karkea yleistys, että lähes kaikki blogin lukijakunnasta ovat suurin piirtein keskituloisia. Jos luopumisen tielle on lähdetty, niin luovutaan sitten kunnolla. Luovutaan rahasta.

En tarkoita nyt sitä, että pidättäydytään käteisen käsittelystä ja vingutetaan muovikorttia niin paljon kuin sielu sietää. Tarkoitan, että ei pihistellä silloin, kun rahaa voi käyttää lähimmäisen hyväksi, tavalla tai toisella. Johonkinhan ne Petralta säästyneet juustorahat ja Riikan sähkölaskusäästö on hassattava. Ei kai muuten kansantalous pyöri, vai?

Olen tässä itse kokeillut. Tiesin, että tarvitsen uudet farkut, tuon modernin maailman uniformun. Valikoimaa ja hintaskaalaa on yllin kyllin. Onko mukaan laskettu tuotteen elinkaaren kokonaisvaikutusta? Onko laskettu sitä tuskaa, mikä aiheutuu työntekijälle, joka joutuu käsittelemään kankaita hiekkapuhalluksella vain siksi, että joku voisi pukeutua valmiiksi likaisiin ja rikkinäisen näköisiin farkkuihin? No ei taidettu laskea.

Ostin luomupuuvillasta tehdyt farkut. Kyllä kirpaisi. Ei ihan suosituimpien merkkien verran, mutta aimo lovi näihin keskituloihini. Jos edes farkut valmistaneet työntekijät olisivat pysyneet terveenä täyttäessäni tarvettani, mutta luonto taisi silti kärsiä.

Kun nyt saatiin kukkaro auki, niin sama meno jatkui. Ruokakaupassa saitaa sydäntäni säälimättä heilautin kärryyn luomua ja reilua kauppaa. Joskus tuntuu, että vegaanina oleminen – tai omalla kohdallani vielä sen harjoittelu – tulee ihan sietämättömän kalliiksi, öh, tarkoitan, mahdollistaa tämän lanseeraamani paastomuodon erinomaisesti. Onko kenelläkään muulla kuin keskituloisella länsimaisella ihmisellä varaa valita, mitä syö?

Onko kenenkään muun valinnalla niin paljon merkitystä?

Täh, onko muka jotain lähikosmetiikkaa? Ja maksaa vain kolme kertaa ylikansallisen meikkimerkin tuotteen verran? Tänne vaan, vaikka pari pakettia saippuaa.

Kotiin tullessa eteismatolla oli kirje seurakunnalta ja luonnonsuojelujärjestöltä. Ai kirkkoherra toivoo, että osallistun yhteisvastuukeräyseen? No tottahan toki, täältä pesee, erinäisiä kymppejä seurakunnan tilille, kyllä! Ja lisää vaan luopumista: luonnonsuojelujärjestölle toiset samanmoiset. Vielä painaa huono omatunto syksyn lentomatkasta. Mitäs lähettelevät niitä kosteasilmäisten kuuttien kuvia tänne kotiin asti.

Antaa mennä vaan. Kerrankin paastoaminen tuntuu. Ja hillitsee muuten mukavasti turhia ostoja.

 
Nimim. Mediaanituloista riittää muillekin.

Kirjoittaja toivoo, ettei kansantalous pyörisi ihan niin lujaa.