perjantai 6. huhtikuuta 2012

Ekopaasto-blogi hiljenee

Paastonaika ja ekopaastokampanja vetelevät viimeisiään ja sunnuntaina juhlimme jo pääsiäistä. Kristillisessä perinteessä se on joulun ohella toinen vuoden tärkeimmistä juhlista ja kestää saman ajan kuin sitä edeltävä paastonaika, siis yhteensä 40 päivää. Silloin iloitaan, riemuitaan ja nautitaan elämästä ja hyvästä ruoasta!

Myös Ekopaasto-blogi hiljenee tältä erää. Saattaa olla, että blogi palaa taajuudelle ensi vuonna, mutta voi myös olla, että tämän vuotinen blogi oli ainoa laatuaan. Jatko selviää ensi keväänä. Itse ekopaastokampanja pyörähtää käyntiin taas ensi keväänä laskiaisen jälkeen (tarkkaan ottaen 13.2.2013).

Tämänvuotinen ekopaastokampanja on ollut aikamoinen menestys. Kiirastorstaina ekopaastoon osallistuvien lukumäärä oli 6773 ja jokainen heistä oli sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä omassa arjessaan itselleen sopivalla tavalla. Kuten blogistakin käy ilmi, tavat ovat erilaisia ja ulottuvat syömistottumusten tarkkailusta koko kodin sähkönkulutuksen vähentämiseen. Jokainen teko, niin iso kuin pienempi, vievät meitä samaan suuntaan. Parhaimmillaan muutokset jäävät osaksi elämäämme ekopaaston jälkeenkin. Toivomme, että maapallo jaksaa edes hitusen pidempään näiden viikkojen ansiosta.

Kiitos kaikille mukana olleille: kirjoittajille, lukijoille ja kaikille tekstejä kommentoineille! Erityisesti niiden ansiosta tämä on ollut hieno yhteinen matka. Siunattua pääsiäisaikaa itse kullekin säädylle!


Lisätietoa: Ekopaastokampanja puhutteli yli 6 700 suomalaista

Kaisan ekopaasto - Päätös

Tässä vaiheessa paastoblogia kuuluisi riemuita paastonajan loppumisesta ja iloita pääsiäisestä, onhan tämä viimeinen paastoblogaus. Ei kuitenkaan huvita, herkkupaastoa ja maidotonta ruokaa on edessä vielä kaksi tuskaista päivää. Tilannetta ei helpota, että yritän selviytyä nämä päivät vegaanina kylässä. Pöydät on kannettu kukkuroilleen herkkuja, ja minä puistelen päätäni pyhimyksenkehä kilisten. Tämä kestää vain viikon, onneksi en yrittänyt seitsemää. Sunnuntain vastaisena yönä on sitten juhlimisen ja itsensä kiittämisen aika.

Menneitä paastoista on jäänyt jotain pääsiäisen jälkeiseen aikaan. Viimeksi lopetin kahvin juomisen. Tapa ei ole tullut takaisin. Kun katselin syömisen piilovesimääriä, on muutoksessa ekologinenkin puoli, vaikka syyt olivatkin puhtaan itsekkäät. Paaston tuloksien mittailu taitaa nyt olla laihaa. Yritykseni kiinnittää huomio oikeasti tärkeisiin asioihin on matkan varrella hukkunut kaiken puuhailun joukkoon. Maailma ei varmaankaan pelastunut vesipaastoni ansiosta.

Ihan turhaa ei tämäkään paastoaminen ole ollut. Siitä kiitos muille blogaajille. Olen ottanut taas tavaksi sammuttaa kodin laitteet yön ajaksi jatkojohdon virtakatkaisijasta, eikä voileivän päälle ole jatkossakaan pakko laittaa juustoa.

Sitä tässä paastotessa tulee taas mietittyä, että miten vaikea ihmisen onkaan muuttua. Ei esimerkiksi vesipaastolla kompensoida sitä lentämisen määrää, joka elämääni kuuluu. Kokonaisuuden katsominen näyttää ison lommon sen paaston aikana kiillotetun vieressä.

Ihmisen hyvyys tai ekologisuus ei synny yksittäisistä teoista. Uskon silti järkähtämättä pieneen muutokseen. Siihen on tartuttava, mihin kullakin hetkellä pystyy. Tulee toiset hetket ja toiset pystymiset. Jokaiselle muutokselle on aikansa ja paikkansa. Pääsiäisiloa kaikille ekopaastoajille!


Kaisa Tanttu

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Valinnan sietämätön vaikeus

Minun ekopaastoni, juustosta kieltäytyminen, on sujunut hyvin. Lipsahduksia ja tietoisiakin repsahduksia on paastomatkan varrella sattunut, mutta pääsääntöisesti juuston välttäminen on ollut helppoa. Suurin arkinen haaste on lounas. Työmaakuppilassani lounasvaihtoehdot rajoittuvat usein juustolla kyllästettyyn kala- tai kasvisruokaan ja (naudan)liharuokaan. Kun valitsen nautaruoan, joutuu juustopaastoni jokseenkin outoon valoon – onhan naudanlihan hiilijalanjälki vielä suurempi kuin juuston.

Ristiriitaisuus leimaa monia muitakin ekologisia valintoja. Ruokakaupassa ihmettelen usein, valitsenko luomuvaihtoehdon vai ei-luomun lähiruokavaihtoehdon. Kumpi on ekologisempaa? Pakkaanko ostokset hikipajassa lapsityövoimalla tuotettuun kangaskassiin vai muovipussiin?

Kun pesukoneeni hajoaa, korjaanko vanhan energiasyöpön vai ostanko uuden vähemmän sähköä ja vettä kuluttavan vehkeen, jonka valmistukseen on kulutettu tuhottomasti energiaa?

Kuluttaminen on epäekologista, mutta kansantaloudenkin pitäisi pyöriä. Jos talouskasvu romahtaa, kellä on sen jälkeen varaa ostaa luomuruokaa?

Mikä on pienin paha? Onko vain huonoja vaihtoehtoja? Mistä sen voi tietää?


Petra
Paastoava herkuttelija

perjantai 30. maaliskuuta 2012

Kaisan ekopaasto - Laiskuus

Laiskuus on aika ekologista, mietin tänään kun vihdoin vaivauduin ruokakauppaan. Niin suuri ei juustontuska tällä viikolla ollut, että olisin sitä erikseen lähtenyt kaupasta hakemaan. Leivätkin tuli syötyä loppuun, kun kauppaan en jaksanut lähteä.

Kristinuskon puolella tämänlaisesta laiskuudesta käytetään nimitystä jalo joutilaisuus. Se kuuluu suurten hyveiden joukkoon. Jalo joutilaisuus on sen kaltaista vetelehtimistä, josta syntyy hetken taju. Jalon joutilaisuuden vastakohta on hengen velttous. Se on ainakin jatkuvaa puuhastelua, vaikka kaupassa käymistä ilman varsinaista asiaa ja asioiden puskemista eteenpäin väkisin silloinkin kun pitäisi jo lopettaa.

Kun laitan ostoksia kaappiin, totean, että vieläkin jalommin olisin joutilaisuutta voinut harjoittaa. Kuiva-ainekaappi pursuaa ruoka-aineksia niin, että uudet eivät meinaa joukkoon mahtua. Yksi paastoajatukseni oli kai kaiken jo olemassaolevan hyödyntäminen ruuanlaitossa. Pitäisi löytää hyvä sämpyläresepti, että saisi jauhopusseja hyödynnettyä. Jos jollakulla on suosituksia, niin kommentteihin, kiitos!

Ortodoksien suuri paasto huipentuu sunnuntaista alkavaan suureen viikkoon. Se on myös ankaran paaston aikaa. Ajattelin liittyä viimeiseksi viikoksi kaimani Kaisa Lekan seuraan. Viikko vegaanina menee helposti. Siksi luovun myös herkuista ja facebookista, että tuntuisi edes jossain.

Ortodoksien sivuilta löytyi tämä Efraim Syyrialaisen n. 1600 vuotta vanha paastorukous. Se on minusta hieno.

Herra, elämäni valtias!
Estä minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki.
Anna minulle, sinun palvelijallesi,
sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki.
Oi, Kuningas ja Herra!
Anna minun nähdä rikokseni ja anna, etten veljeäni tuomitsisi,
sillä siunattu olet sinä iankaikkisesti.
Aamen.


Kaisa Tanttu

torstai 29. maaliskuuta 2012

Kilvoittelua

Paastonaika on katumuksen ja kilvoittelun aikaa. Tänä vuonna päätin paastonaikana haastaa itseni todelliseen kilvoitteluun.

Kuva on lainattu täältä.

Paasto on minulle syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteiden aikaa. Maailma tuntuu silloin olevan tulvillaan pyhiä ihmisiä, jotka paastoavat. Minun paastoyritykseni ovat kaikki olleet surkeita. Viime vuosina olen useimmiten päätynyt paastoamaan jostain, mitä ilman olisin ehkä ollut muutenkin. Paastoamisen ensisijainen tarkoitus onkin ollut parantaa toisten käsitystä minusta.

"Tänä vuonna tulkoon toisenlainen paasto", ajattelin uhmakkaasti helmikuussa. Kun kerran olen tällainen paastoepäonnistuja, tehdään se sitten kunnolla ja paastotaan jostain sellaisesta, että saan todella kilvoitella.

Tänä vuonna yksi paastoni epäonnistumisen kohta on se, että se ei ole ekologisesti painottunut. Tähän blogiin suostuin kirjoittamaan siksi, että edes vähän näyttäisi siltä, että minäkin kannan korteni kekoon Ekopaaston puolesta.

Tänä vuonna siis paastoan valvomisesta. Minulle valvomisesta on tullut laiskaa itseni hemmottelua. Istun iltaisin sohvalla tietokoneen ja telkkarin kanssa nautiskellen herkkuja ja rapsutellen koiraa. Se on niin mukavaa, että en malta mennä nukkumaan.

Valvomisella on useita huonoja vaikutuksia. Koska herätys on arkiaamuisin aina aikaisin, en ehdi valvomisen takia nukkua riittävästi. Koska nukun liian vähän, olen päivisin kärsimätön ja kärttyinen. Koska nukun liian vähän, en jaksa harrastaa. Koska nukun liian vähän, terveyteni kärsii, verenpaine nousee ja syön makeita ruokia enemmän kuin olisi minulle hyväksi. Ja, ehkä tärkeimpänä, koska nukun liian vähän, en jaksa edes yrittää harrastaa hengellisiä asioita.

Asetin paastotavoitteeni itselleni inhimilliseksi: menen nukkumaan joka ilta jo klo 22.30. Tähän mennessä paastoni on sujunut surkeasti. Olen päässyt tavoitteeseeni kolme kertaa. Onneksi paastoa on vielä jäljellä muutama viikko enkä ole luopunut toivosta. Jokainen onnistuminen on iso voitto.


Terhi Paananen

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Aktivisti ajetaan heikoille hangille

– Mun mielestä me voitaisiin mennä joskus pitkäksi viikonlopuksi Pariisiin. Syötäisiin hyvin ja kierreltäisiin kaupoissa.

– No mun mielestäni me ei kyllä voitaisi. Ajattele nyt, niin upea kaupunki, niin paljon nähtävää ja niin vähän aikaa. Se on vähän niin kuin jäätelö, jota sä voisit nuolaista ainoastaan kerran. JA sinne pitäisi mennä lentokoneella! Ihan mieletöntä lentää johonkin niin vähäksi aikaa. Hylkeet kuolee.

– Justiinsa, hylkeet on sulle varmaa jotain pyhiä lehmiä. Ei se nyt niin kaukana ole. Sitä paitsi monet muutkin tekee niin.

– Mä en kyllä suostu lentämään tuollaisen takia. Ihan turhaa haaskaamista.

– No et varmaan niin, kun siitä tulee, hui kauheeta, jotain näkymättömiä hiilidioksidipäästöjä. Tiedätkö, se kone lentää, istut sä siellä tai et.

– Niin varmaan lentääkin, mutta on ainakin sitten yksi viisas pois kyydistä. Jos kaikki ajattelisi niin kuin mä, niin ei kohta olisi lentokoneita saastuttamassa. Junalla voitaisiin mennä, tai jotenkin muuten säästäen.

– Äh, miten sä voit ajatella noin mustavalkoisesti. Ja käännyttää vielä toisiakin. Junalla meillä menisi siihen viikko että oltaisiin edes perillä. Ei tämä ole noin yksinkertaista.

– On se. Mä haluan tehdä kaikkeni ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Kaikki muu pitää miettiä sen mukaan. Tämän maapallon säilyminen on tärkeämpää kuin mikään muu. Jos tätä ei ole, ei meillä ole mitään muutakaan. Sitten ei voida tehdä yhtään mitään.

– Huoh. Eletään sitten askeesissa. Silti sä ostat jotain tofua mikä tuodaan ulkomailta.

– No joo, mutta ruuan ilmastovaikutuksissa kuljetuksella on aika pieni osuus. Ja säkin tiedät että olisi oikein syödä kasvisruokaa. Lääkäritkin sanovat niin, se on todistettu.

– Sä olet ihan kun joku fundamentalisti. Mitä muuta kiellettyä on kun lentäminen ja lihan syönti? Anna mä arvaan, on pakko lajitella jätteet eikä saa ajaa autolla?

– Hoh, no tietysti on pakko. Maailman tila -raportissakin puhutaan siitä. Jos sä et lajittele niitä, niin niitä ei voi käyttää hyödyksi kunnolla. Keräyslasin joukkoon ei saa esimerkiksi mennä yhtään metallia. Ympäristön pitää vaikuttaa kaikkeen mitä tekee. Ostan mä lähi- ja luomukosmetiikkaakin ja luomupuuvillaisia vaatteita. Ja ajan pyörällä tai menen kävellen melkein kaikki matkat.

– Niin, ja sitten kun mä yritän kyseenalaistaa jotain, niin sä suutut. Mä väitän kyllä, että sillä ei ole mitään väliä missä ja miten nuo meikit on tehty, ja puuvilla on aina epäekologista.

– On sillä väliä! Pitää yrittää ainakin oikeaan suuntaan, vähitellen kaikki kehittyy paremmaksi.

– Varmaan niin, ja lopulta sitten eletään taas paratiisissa, vai? Sä vaan uskot, että nuo vaikuttaa. Miten sä todistat sen?

– No…kyllä se vaikuttaa. Saatiin otsonikerroksen katoaminenkin pysähtymään. Ja nyt kehitetään lentokoneita, jotka ei saastuta. Ja pian poliittinen tahtokin varmaan kääntyy tekemään tarpeelliset ilmastolait. Jos kaikki ostaisi ympäristöystävällisiä tuotteita, niin sitten olisi pakko tuottaa vain niitä.

– Monella ei kuule ole varaa tuollaiseen. Niissä on ihan hirveä ekolisä hinnoissa, ja ihmiset mielellään maksaa. Se on erittäin voitollista liiketoimintaa. Sitä paitsi, ei yhden ihmisen teoilla ole mitään vaikutusta. Luonto vaan menee omaa kiertokulkuaan. Varmaan tulee vielä joku jääkausi. Nytkin oli niin kylmä ja luminen talvi. Söit muuten eilen nakin.

– …no maistoin vaan. Ei olisi pitänyt. Tuntuu pahalta. Viime viikolla maiston vähän kinkkupizzaa, kun kukaan ei nähnyt. Täytyy terästäytyä ja tehdä tuosta jääkaapissa olevasta kaalista jotain.

– Haha, kyllä sä nyt varmaan yhden pienen nakin syönnin saat anteeksi luontoäidiltä. Ja tuon pizzankin. Tunnusta nyt vaan loputkin synnit. Ei jukra, sä olisit kyllä pelottava, jos sä kuuluisit johonkin kristilliseen herätysliikkeeseen.


Nimim. Ekoelämää realistin kanssa.


PS. Kirjoittaja sai postissa viime viikolla luonnonsuojelujärjestöltä kirjeen, jossa oli kokonaista 24 norpan kuvaa. Se tekee yhteensä 48 kosteaa, anovasti tapittavaa silmää. Tällä kertaa pysyin lujana vaikka on paastonaika, sillä palkkapäivään oli vielä aikaa.

PPS. Tehtävä lukijalle: Montako uskonnon piirrettä bongaat edeltävästä keskustelusta? Vihjeitä uskonnon määrittelyyn.

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Kaisan ekopaasto - Vetistelyä

Vetistelen hieman nyt torstaiyönä, kun yritän puristaa itsestäni tätä blogimerkintää. Päivä on ollut pitkä ja jostain syystä kirjoittaminen on aina se viimeinen tehtävä. Vetistely kyllä sopii tähän päivään, sillä on YK:n organisoima Maailman vesipäivä.

Maailman vesipäivän uutisoinnista selviää, että ruuan mukana ihminen tulee käyttäneeksi vettä noin 1500 - 4500 litraa päivässä. Naudanliha nousee ruokien haittalistan kärkisijoille. Kilon tuottaminen kuluttaa jopa 15 000 litraa vettä. Maidon sijaan kannattaisi näköjään juoda kaljaa, sen valmistaminen vie yli puolet vähemmän vettä.

Tänään muistin paastositoumukseni ja peseydyn aamulla takuulla alle ämpärillisellä vettä. Paastoni on tällä viikolla joutunut väistymään tärkeämpien asioiden tieltä. Olin kameroiden edessä, eikä silloin hiuksia voi jättää laittamatta, vaikka oikeastaan olisi ollut vesipaastopäivä. Tarjoutui myös ylimääräinen mahdollisuus saunoa, eikä siitä selviä suihkuitta.

Suhtauduin ymmärtäväisesti hairahduksiini. Niin ihmiset toimivat. Omat syyt poiketa periaatteista ovat aina perusteltuja ja tärkeitä. Kun teemanani paastossa on ollut myös kohtuullisuus, huomaan olevani kaikkein kohtuullisin itselleni.

Vesipäivän kunniaksi selvitin vesialalla toimivalta sukulaiseltani, mikä merkitys paastoprojektillani on. Hän kertoi, että suurin ympäristökysymys yksittäisen ihmisen vedenkäytössä on energia, jota veden lämmittämiseen ja puhdistamiseen käytetään. Teollisuus työllistää vedenpuhdistamoja huomattavasti enemmän kuin kotitaloudet.

Ajattelin silti ajatella, että kohtuullisuus on taikasana. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos kohtuullisuus leviää joka elämän alueelle, se lopulta vaikuttaa myös tuotantolaitoksiin. Meille kuluttajillehan teollisuus työtään tekee.


Kaisa Tanttu

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Unta palloon

Jos kaikki maailman ihmiset nukkuisivat enemmän, maapallon ekologinen kuormitus kevenisi hetkessä. Ihminen kuluttaa energiaa kaikkein vähiten, kun hän lepää. Siksi uni on parasta energiansäästöä. Myös ihmisen omalle hyvinvoinnille on tärkeää saada riittävästi lepoa. Paastonaikana saakin kilvoitella vetämällä unta palloon.

Suorituskeskeinen aikamme ohjaa meitä tehokkaaseen toimintaan. On globaalia taloutta ja kestävyysvajetta. Puhutaan siitä, miten yhteiskuntamme tarvitsee tekoja pysyäkseen ehyenä. Töillä ja toimilla on toki aikansa ja paikkansa, ja myös maapallon pelastamiseksi tarvitaan aktiivisuutta. Nyt kun luonnon kestokyvyn rajat on ylitetty, meidän on kuitenkin ruvettava pohdittamaan uudella tavalla aktiivisuuden ja passiivisuuden suhdetta. Yhtä tärkeää kuin tehdä oikeita asioita on jättää tekemättä turhia asioita.

Joskus puhutaan protestanttisesta etiikasta, joka ohjaisi ihmistä toimeliaisuuteen. Luterilaisen perinteen voi nähdä aivan toisinkin. Luterilaisuudessa korostetaan ihmisen pelastumista armosta, ilman omia tekoja. Unessa armo kirkastuu. Saksalainen teologi Karl Rahner on kuvannut unta pieneksi kuolemaksi. Aina kun nukahdamme, luovumme oman itsemme hallinnasta ja antaudumme unen haltuun. Siksi nukkuminen on hyvää hengellistä harjoittelua, jossa luovumme omasta paikastamme maailman napana ja opettelemme passiivisuutta aktiivisuuden sijaan. Usein luovuttamisesta syntyy luovuutta, ei pakottamisen vaan antautumisen kautta.

Raamatussa on monia kertomuksia siitä, miten Jumala puhuttelee ihmistä unen kautta. Unessa Jumala kertoi Joosefille Jeesuksen syntymästä, ja unessa faarao näki seitsemän lihavaa ja seitsemän laihaa vuotta. Jumalan toiminta ei siis rajoitu valoon ja päivään, vaan Jumala toimii myös pimeässä ja yössä. Yö on luovuuden, latautumisen ja myös sisäisen kamppailun aikaa, jossa Jumala on läsnä.

Lopuksi haluan vielä korostaa, että unen lisäämisestä ei saa tulla yksi uusi vaatimus muiden päälle, eikä tarkoitukseni ole kasvattaa unettomuudesta kärsivien taakkaa. Unikilvoitus on lempeä tapa viettää paastoa. Saamme köllötellä hyvällä omallatunnolla, ja pienet päikkärit suhteuttavat isoiltakin tuntuvia asioita oikeisiin mittasuhteisiinsa. Kaiken aktiivisuuden keskellä saamme antaa itsellemme luvan lepoon.


Hannu Varkki 
Helsingin tuomiokirkon pappi

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Ekopaaston myllerryksessä

Minun on usein vaikea tehdä valintoja, niin tälläkin kertaa. Tein reippaan päätöksen osallistua ekopaastokampanjaan, mutta mikä olisi se juttu, jossa haastaisin itseäni, tapojani ja kulutustottumuksiani? Jostain syystä olisin halunnut keksiä jonkin oman ja muista poikkeavan paastoidean. En onnistunut.

Olemme yrittäneet miettiä ympäristöasioita perheen kanssa silloin, kun valintatilanteita on tullut eteen. Kodin lämmitys vaihtui muutama vuosi sitten maalämpöön, ja lämpökompostori hankittiin roskiskatokseemme. Nelihenkinen perhe on pärjännyt yhdellä autolla, vaikka ajokorttejakin on kertynyt jo neljä. Työmatkat sujuvat bussilla. Äitini opetus, ettei ruokaa heitetä hukkaan, on tarttunut vahvasti alitajuntaan jo lapsuudessani.

Ekopaastoaate toi kuitenkin mukanaan itsetutkiskelua ja ristiriitaisiakin ajatuksia. Olenko kenties jo riittävän hyvä ihminen ympäristönsuojelijana? Syyllistänkö mielessäni läheisiäni, jotka tekevät toisenlaisia kulutusvalintoja? Oikeuttavatko ympäristöä vähemmän kuormittavat valintani siihen, että teen samaan aikaan aivan vastakkaisia ratkaisuja? Esimerkiksi ulkomaanmatkailu on alkanut kiinnostaa entistä enemmän, vaikka lentopäästöjen ympäristöhaitat ovat hyvin tiedossani. Pystynkö yhtään haastamaan itseäni, edes 40 päiväksi?

Nyt ekopaaston puolivälissä huomaan, että paras anti jo kuluneista viikoista on minulle ollut, kun pelkästään mietin ekopaaston merkitystä. Olen myös keskittynyt pieniin ja yksinkertaisiin asioihin ja malttanut hetkeksi pysähtyä sekä hiljentyä ja ihastella talven taittumista kohti kevättä.

Ekopaastoamisessa päädyin lopulta itselleni tyypilliseen kompromissiratkaisuun. Keskivertosuomalaisella tutkitusti suurimmat ilmastopäästöt syntyvät lämmityksestä, kuluttamisesta, liikkumisesta ja ruuasta. Helposti löysin elämäntavoissani kohentamista joka kategoriassa, joten keskityin tekemään pieniä tekoja. Esimerkiksi kerään nyt ostoskoriini useammin luomutuotteita, ja suihkun suurkuluttajana sammuttelen vesihanan saippuoinnin ajaksi – silloin kun muistan.

Minusta ei tullut ensimmäisellä ekopaastokerralla suurta kilvoittelijaa. Tarkoitus kuitenkin on, että uudet pienet ympäristöteot jatkuisivat arjessani paastonajan jälkeenkin.


Tuulikki Terhemaa


P.S. Paastonaikana vietetään muuten sekä maailman vesipäivää (22.3.) että Earth Houria (31.3.), hyviä ekopaastopäiviä nekin.

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Kaisan ekopaasto - Luopuminen

Aamulla paistoi aurinko. Helsingin rannat aukeavat jo ja Katajanokan rakkauden sillalta näkyi jäälauttoja. Työmatkalla poikkesin hakemassa mukaani cappuccinon, jonka maitovaahtoon taitava kahvilanpitäjä piirsi sydänkuvion.

Elämäni on täynnä pieniä hienoja hetkiä, joita voi luokitella epäekologisiksi. Pahvimukeja, autolla ajamista, meikkaamista, ruuan haaskaamista, juuston syömistä.

Toisaalta moni asia elämässäni on kohdallaan ekologisesti katsottuna. Käytän julkista liikennettä, en syö lihaa, vaatteet hankin yleensä kierrätettyinä.

Jeesuksella oli ajatus, joka kuului suunnilleen näin. Ovatko säännöt ihmistä varten vai ihminen sääntöjä varten. Ekoasioissa se tulee usein mieleen. Jos jokaista tietämäänsä epäekologista asiaa välttäisi, voisi siitä tehdä elämäntehtävän. Se on ankaraa. Monet pienet, mutta tärkeät asiat saavat silloin jäädä.

Se toinen puoli Jeesuksen ajatuksesta taas sanoo, että ihminen tarvitsee rajoituksia, muuten mikään ei tunnu miltään. Paastonaika on ryhdistäytymistä rajoissa, tavalla tai toisella.

Luopuminen, vaikka suihkukäyntien rajoittaminen, muistuttaa kuinka täyteläistä elämä on, kuinka ihanaa on vaikkapa arkinen lämmin suihku. Karsimalla ja pienellä kilvoitusharjoituksella monesta tavallisesta asiasta saa elämäänsä juhlan tuntua.


Kaisa Tanttu

torstai 15. maaliskuuta 2012

Paskaa paketissa ja muita ekotekoja

Kyselin ensimmäisessä blogikirjoituksessani vinkkejä ekopaaston viettämiseen. Sain vastaukseksi monenlaisia ideoita. Kiitos niistä kaikista! Lupasin palkita parhaan vinkin, mutta valinta on ollut vaikeaa. Lopulta arpa osui Anonyymi Feb 24, 2012 04:48 AM:än, joka jakoi kanssani interrail-haaveen. Ehkä emme kumpikaan tule tekemään tuota matkaa tämän ekopaaston aikana, mutta viestisi muistuttaa minua siitä, että junan voi valita auton sijasta myös kotimaassa. Anonyymi, laita minulle yhteystietosi eli postiosoitteesi sähköpostiini riikka.myllys(at)evl.fi, niin saat paastoaiheisen paketin.

Kuinka ekopaastoni sitten jatkui ja mistä lopulta päätin paastota? Päädyin siihen, että ekopaasto on hyvä aika tehdä pieniä, mutta pysyviä muutoksia elämässäni. Ensimmäinen niistä on, että vähennän vedenkulutustani ja sammutan suihkun saippuoinnin ja hiusten pesun ajaksi. Kuvittelin sen olevan kovinkin vaikeaa, mutta huomaan tuntevani suurta iloa ja tyydytystä joka kerta sen tehdessäni. Pieni askel ihmiskunnalle, suuri askel minulle.

Toinen paastokohteeni on ollut punainen liha, perinteiseen kristilliseen tapaan. Liha-makaronilaatikko onnistuu hyvin myös kalkkunan jauhelihasta. Sekään ei tosin ole aivan ongelmatonta, kalkkunan tai broilerin elämä kun ei ole kovin hehkeää. Pidemmän päälle lihansyönnin vähentäminen ja kohtuullisuuden tavoittelu ovat minulle sopivia ratkaisuja. Myös maitotuotteiden käyttöä on hyvä tarkastella ja tehdä niiden suhteen ekologisesti kestävämpiä valintoja. Täyskieltoja en kannata missään syömiseen liittyvässä asiassa.

Olen myös vakavasti pohtinut, että voisin tehdä kotimaanmatkat junalla henkilöauton sijaan. Pieni perheemme ei tosin näiden viikkojen aikana ehdi matkustella, mutta muistan sen seuraavan kerran mummolaan matkatessamme. Oikeastaan pidän junailusta paljonkin ja yksivuotiaan tyttäreni aika menisi mukavasti leikkivaunussa touhutessa ja käytäviä pitkin juoksennellessa. En vain vieläkään tiedä, kuinka saisin mieheni rauhoittumaan junamatkustamiseen niin, ettei hän heti ensimmäisellä pysäkillä kysy, koska ollaan perillä. Pitänee tehdä mukaan hyvät eväät ja pakata läppärilaukkuun mukaan pari elokuvaa.

Paskaa paketissa.
Kuva: Mikko Myllys
Näiden lisäksi haluan paastota pahan puhumisesta. Tavoitteenani on nähdä kaikki ihmiset sellaisten silmälasien läpi, joka näyttää heidät kauneimmillaan ja parhaimmillaan. Vaikka pahanpuhuminen ei ekologinen ongelma olekaan, kaikenlaista jätettä se tuottaa. Sitä ei voi edes kierrättää, vaan se kertyy omaan sisimpään mustaksi möhnäksi. Todellista paskaa paketissa. Tämä on paastokohteistani ehdottomasti haastavin, enkä voi kehua onnistuneeni paastossani kovinkaan hyvin. Liian usein unohdan asian kokonaan ja niin huomaan taas valittavani jossain nurkan takana. Ikävää, myös itsestäni.

Näiden kanssa minä kilvoittelen seuraavien viikkojen ajan. Toivon, että hyvät asiat jäävät elämääni paaston jälkeenkin. Toivon myös, että löytäisin itsestäni energiaa kotini sähkönkulutuksen tarkkailuun, kuten Miro on tehnyt, tai tähteiden uusiokäyttämiseen, kuten Marianne neuvoo. Luomutiskiä voisin myös käyttää ahkerammin, kiitos Ulla muistutuksesta, ja heti heräsi mielenkiinto luomufarkkuja kohtaan! Joku päivä koitan vielä Petran voileivän päällysiä ja Kaisan ekopaaston edistymistä seuraan mielenkiinnolla.

Lopuksi kiitos Pauliina siitä, että muistutit pysähtymisen tärkeydestä. Sitä yritän tosissani harjoitella.


Riikka Myllys
Pyhä sihteeri, jonka työhuoneen ikkunasta näkyy kirkkohallituksen sisäpihalle

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Hämäränhyssy ja toisinnäkeminen


Hämäränhyssyä
Kuva: Pauliina Kainulainen

























Tänä paastonaikana harjoittelen paikallaan olemista. Pysähtymistä. Jossain mielessä se on ekologisinta, mitä ihmiskunta voi nyt tehdä. Pysäyttää liike ja kiire, olla hiljaa paikallaan ja miettiä, mihin suuntaan on viisainta kulkea.

Koetan löytää aikaa illan alkaessa tummua eli hämäränhyssyn aikaan. Asetun silloin paikkaan, jossa sytytän pienen kynttilän ja näen ulos. Ihailen iltataivaan sinisen eri sävyjä siihen asti, kunnes sininen hetki on ohi ja pimeä laskeutuu. Hiljennyn.

Tänä paastonaikana olen miettinyt sitä viisasta suuntaa. Raamatusta on tullut vastaan kohtia, joissa Jeesus puhuu seuraamisestaan matkana alaspäin. Matka vie yhä pienemmälle paikalle. Lähelle maata. Jeesus näytti mallia kulkiessaan kärsivien ihmisten keskellä, palvellen ja jakaen kärsimyksen. Hän näki kulkiessaan myös luomakunnan kauneuden ja löysi luonnosta kielikuvia vertauksiinsa.

Jeesukselle oli elintärkeää välillä pysähtyä. Hän vetäytyi säännöllisesti yöksi kauemmas ihmisparvista ollakseen kaksin Isänsä kanssa rukouksessa. Hän viipyi paikallaan luomakunnan hiljaisuudessa. Uskon, että hän kyseli suuntaa, pyysi viisautta ja voimaa. Uskon, että hän lepäsi kiitollisena Jumalan hellyydessä.

Hiljaisuus auttaa näkemään toisin. Ihmisen tulee löytää uudenlainen paikkansa luomakunnan kokonaisuudessa. Tuon paikan tulee olla nykyistä pienempi ja nöyrempi. Meidän tulee vapaaehtoisesti ja ilolla supistaa omaa tilaamme ja antaa tilaa muille lajeille. Tässä vaativassa mielenmuutoksessa meitä auttavat muiden muassa maailman alkuperäiskansat. Kovista kohtaloistaan huolimatta he ovat onnistuneet säilyttämään ainakin jotain sellaisesta viisaudesta, jonka avulla ihminen osaa olla luonnon kanssa sitä tuhoamatta.

Luontoa lähellä elävät muistavat kiitollisuuden. He kunnioittavat kaikkea elävää ja säilyttävän rajan tajun: kaikki ei ole ihmisen tarpeiden tyydyttämistä varten käytettävissä. Tämä tarkoittaa myös kohtuullisuutta. Luonnosta otetaan vain se, mikä on välttämätöntä. Se otetaan kiitollisuudella vastaan, käytetään tarkkaan eikä tuoteta jätettä.

Tällainen toisinnäkeminen, mielenmuutos ja elämäntavan muutos on niin suuri käänne, että siihen tarvitaan syvimmät voimanlähteet, jotka yhteys Kolmiyhteiseen Jumalaan voi antaa. Kun vietän hämäränhyssyä, etsin yhteyttä tuohon voimaan.


Pauliina Kainulainen
Kirjoittaja on teologi ja vapaa tutkija

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Hyvä kiertoon

Sitähän tuntee olevansa etuoikeutettu. Ympärilläni olevat asukkaat ovat tehneet kulutusvalinnoillaan paastopäätökseni helpoksi. Kipitän sata metriä kotioveltani, niin pääsen luomukauppaan, josta saan luomuna banaanit, kahvit, marjat ja muut. Hieman täytyy pinnistää pidemmälle, jos haluaa laajempaa luomutuotevalikoimaa. Puhumattakaan nyt hallin luomuvalikoimista. Näinhän tässä myös kävi, että lähes puoleenyöhön aukiolevassa lähikaupassakin hätäpäissäni hyllyjä kierrellessä olen löytänyt viimein luomupähkinät ja luomukaurajuomat. Viimeisenä henkireikänäni on ollut naapurin luomukahvio, joka tekee aamupalan minulle jo aamuseitsemäksi. Tekosyyt ovat loppuneet. On aika siirtyä pysyvämmin parempaan elämään.

Tämä menohan kuulostaa elitistiseltä, mutta jonkunhan on tehtävä ensimmäisenä kuluttajavalinnat, jotta parempi ruoka on pitkällä aikavälillä kaikkien saatavavilla. Huomaan, että minun puolestani on tehty töitä, jotta saatavillani on näinkin paljon puhtaampaa ruokaa. On aika laittaa hyvä kiertämään. Ajan myötä luomusta tulee normiruokaa. Eihän appelsiinikaan ole aina ollut se arkihedelmä, jonka kuoriminen on hankalaa ja ankeaa. Vai lähtisitkö sinä edelleen naapuriin ihan varta vasten kateellisena ihmettelemään tämän makean auringon makua?
Paastonaikana huonekasvini
uudistuu niinkuin minäkin.
Kuva: Ulla Oinonen

Mutta mitäs tämä tällainen paasto sitten oikein on? Että ekoilenko edes tarpeeksi, sillä luomuhan ei ole aina hiilijalanjäljeltään se pienin ja mites nyt on sen jumalasuhteen kanssa käynyt, kun on vain iloittu biomerkittyjen banaanien äärellä. Luomakunta mielestäni saa kiittää siitä, että olen pysähtynyt tässä paastonaikana kulutusvalintojeni äärellä entistä useammin. Maailma ei ole pelastunut, mutta olen astunut askeleen pidemmälle kestävän kehityksen hengessä kertakäyttöisyyttä karsastaen. Ja uskokaa tai älkää, Jumalahan on siinä mukana on ollut, koko ajan, niin kuin Hän nyt on. Kaikkialla.


Ulla Oinonen
Projektihteeri, pastori
Hengellinen elämä verkossa -hanke

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Kaisan ekopaasto - Rakkaus

Viime postaukseeni tuli kommentti, johon en vastannut. Nyt vastaan. Rakkaus on minun mielestäni syvä välittämisen tunne, joka näkyy tekoina rakkauden kohdetta kohtaan. Rakkauden kohteesta haluaa välittää ja sen haluaa ottaa huomioon.

Jos nyt loisi tarkkaavaisen ja arvioivan katseen luonnon tilasta välittämiseeni, saattaisi huomata, että monessa asiassa petraamista riittää. Toisissa asioissa en ole edes aloittanut.

Sellainen on kosmetiikkasuhteeni. Mielestäni vesistöjen tilan tosissaan ottava ihminen ei meikkaa ja puhdista kasvojaan kemikaaleilla, edes luonnonmukaisilla, kun ilmankin selviää. Suihkussakin viemäriin valuu lisäksi ainakin paria eri saippualajia, yhtä hiuksille, toista iholle.

Koska tässä paastossa en aio ottaa kohtuuttoman suuria haasteita, en mieti radikaaleja muutoksia kasvojeni puleeraamisen suhteen. Kohtuullisessa paastossani taidan mieluiten luopua syyllisyydestä niiden elämäni epäkohtien kohdalla, joita en kuitenkaan aio muuttaa ja keskittyä tekemään täydestä sydämestäni sitä, mihin koen kutsumusta.

Otin vastaan hauskan haasteen. Aion vähentää veden kulutustani. Kun normaalisti käyn joka päivä suihkussa, ajattelin peseytyä joka toinen päivä korkeintaan ämpärillisellä vettä. Kyllä siitä mökilläkin selviää, miksi ei sitten kotona?


Kaisa Tanttu

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Sähköä harakoille

Esitän yksinkertaisia keinoja säästää jopa satoja euroja vuodessa. Parasta on, että säästöjen tekemiseksi sinun ei tarvitse luopua mistään. Siinä sivussa tulet vielä säästäneeksi luonnonvaroja.

Olemme seitsemän hengen perheessämme, ainakin me aikuiset, panneet merkille suurehkoilta tuntuvat sähkölaskut. Mistä summat oikein kertyvät?! Lamput on vaihdettu energiaa säästäviin, ja valoja on yritetty muistaa sammutella turhaan palamasta.

Saatuamme tässä eräänä päivänä viimein käsiimme energiamittarin päätimme tehdä kattavan kartoituksen kotimme sähkölaitteiden energiankulutuksesta. Idea mittaamisesta oli jo pidemmän aikaa muhinut mielissämme, ei vähiten pakastimemme takia, jonka lämpötila on ollut jumiutuneena -30°C:een.

Kuvaaja: Eino Ervasti
Lähde: YHAn kuvapankki
Salakavalia kuluja

Yllätyksemme oli suuri, kun meille valkeni, miten paljon sähköä meillä kuluu “sammutettuihin” laitteisiin, laitteiden valmiustiloihin sekä turhaan päällä pidettäviin laitteisiin. Pienistäkin kuluista syntyy iso summa vuoden mittaan. Esimerkiksi ADSL-modeemin, verkkolaitteiden sekä verkkolevyjen ympärivuorokautisen päällä pitämisen kustannukset vuodessa ovat olleet meillä sadan euron luokkaa.

Makuuhuoneemme lähes käyttämättöminä nököttäneet stereot ovat 12 watin haamukulutuksellaan maksaneet meille vuodessa 16 euroa. Toisten stereoidemme pitäminen valmiustilassa keittiössä taas on maksanut meille vuodessa 32 €. Jääkaapin kulutukseen menee arviolta 44 € vuodessa, tosin tähän ei juurikaan voi vaikuttaa muuten kuin välttämällä turhaa jääkaapin oven aukaisemista ja auki pitämistä. Kulutus nimittäin kasvaa jokaisen avaamisen jälkeen tovin ajaksi moninkertaisesti.

Säästöä keittiössä

Termoskahvinkeitin ei tuhlaa energiaa kahvin lämpimänä pitämiseen. Se valmistaa kahvin kahdelle vajaassa seitsemässä minuutissa 940 watin teholla. Kahdesti päivässä kahvia juomalla tästä kertyy vuodessa 7 euroa. Leivänpaahdin taas toimii peräti 1230 watin teholla 20 sekunnin ajan kerrallaan. Jos paahdin isohkossa perheessä laitetaan päälle 14 kertaa päivässä, tästä tulee vuodessa vajaan 20 euron sähkömaksu. Kannattaisi siis paahtaa mahdollisimman monen leivät yhdellä paahdolla, kun paahtimessa olisi tilaakin.

Pakastin oli odotetusti suurin yksittäinen sähköntuhlaajamme 112 €:n vuosikuluillaan. Kylmälaitteiden kunnossa pitäminen, korjaus ja sähköä säästäviin laitteisiin sijoittaminen maksaa siis itsensä pitemmän päälle takaisin.

Viihdettä harakoille

Kodin viihdekeskuksen kaikki laitteet kannattaa kytkeä kytkimelliseen jatkojohtoon, jotta ne saa sammutettua kunnolla aina, kun ne eivät ole käytössä. Päälle jätettyinä, tai niin sanotussa virransäästötilassa, niistä kertyy nopeasti iso kulu vuositasolla. Virransäästötilat eivät aina pienennä laitteen kulutusta nimeksikään. Jos esimerkiksi meidän viihdelaitteemme olisivat aina päällä, tulisi tästä vuodessa yli sadan euron summa.

Digiboksinkaan ei tarvitse olla päällä jatkuvasti. Pelkästään sen päällä pitämisestä voi vuodessa kertyä yli 20 euron maksu, tyhjästä. Lisäksi, laitteet, joita ei tarvitse joka kerta, kannattaa laittaa toisen virtakytkimen taakse, jotteivät ne turhaan kuluta sähköä muita laitteita käyttäessä. Esimerkiksi meillä VHS-nauhuriin tuli virta turhaan aina myös DVD-videoita katsottaessa.

Nykyään pelikonsoli DVD:iden katseluun on toisen kytkimen takana, jotta se ei kytkeytyisi valmiustilaan aina TV:tä katsoessa. Toisesta pelikonsolista on virtajohto irti, koska se on harvemmin käytössä. DVD-soitin saattaisi olla virtapihimpi, ja sitä myötä edullisempi, laite videoiden katseluun, mutta jatkuvasti uusien DVD-soittimien hankkiminen nopeasti rikkoutuvien tilalle ei sekään varsinaisesti säästä rahaa eikä luontoa.

Ei kannata ampua kärpästä tykillä

Tietokoneita oheislaitteineen ei kannata pitää päällä turhanpanttina. Ne ovat tehosyöpöimpiä laitteita viihdelaitteistojen rinnalla. Sammuttaminenkaan ei kuitenkaan riitä, sillä useat laitteet vievät kymmenestä viiteentoista wattia, jos ei lisäksi kytke sähköä pois virtalähteen tai jatkojohdon kytkimestä.

Energiankulutuksessa on suuria eroja. Tietokonelaitteisto voi viedä esimerkiksi leffaa pyörittäessään jopa 190 wattia. Yksi pöytäkonelaitteistoistamme vie tavallisesti päällä ollessaan 167 wattia, toinen 90 wattia ja kolmas 106 wattia. Miniläppäri vie verkkoon kytkettynä 53 wattia, kun taas vanhempi läppärimme, joka toimii enää ilman akkua, vie vain 35 wattia. Vanhoista koneista ei siis välttämättä kannata luopua, sillä ne voivat palvella hyvin vielä esimerkiksi nettipäätteenä. Työkannettavan kulutus oli mittaamistamme pienin 28 watin kulutuksellaan. Ei kannata käyttää turhan tehokasta laitetta, jos yksinkertaisempi riittää yhtä hyvin. Säästöä voi syntyä paljon. Me esimerkiksi vaihdoimme lasten käyttöön pöytäkoneen tilalle vanhan kannettavan, joka ajaa asian vähintään yhtä hyvin.

Näyttölaitteiden kulutuksissa on samoin isoja eroja. Vanha 14 tuumainen pelikonsoliin kytketty putkitelevisiomme kulutti 53 wattia. Uudemmat litteät näytöt kuluttavat yleensä huomattavasti vähemmän. Meidän käytössä oleviemme litteiden näyttöjen kulutusteho vaihteli noin kymmenestä watista reiluun kahteenkymmeneen wattiin. Isoin näyttömme on 24 tuumainen. Isommat näytöt saattavat toki kuluttaa enemmän, ja eri näyttötekniikoiden sähkönkulutuksessa on myös merkittäviä eroja.

Irti verkosta, edes yöksi

Kotimme nettiyhteys hoituu ADSL-modeemin avulla, josta olemme jakaneet nettiyhteyden jopa neljälle tietokoneelle ja muille laitteille. Samaan verkkoon on kytketty myös verkkolevyjä sekä tulostin. Kun näistäkin monet ovat olleet jatkuvasti päällä, on tästä kertynyt vuodessa mittava menoerä. Satunnaista miniläppärin käyttöä ja älypuhelimia varten pystytetty langaton verkkokin on hoitunut turhaan erillisen WLAN-reitittimen avulla, vaikka ADSL-modeemikin on tarjonnut omaa langatonta verkkoaan, lähinnä opportunistisille naapureille. Näiden kotiverkkovirityksien pitäminen päällä vuorokauden ympäri on maksanut meille noin sata euroa vuodessa!

ADSL-modeemin sekä jokaisen ylimääräisen verkkolaitteen tai verkkolevyn jatkuvasti päällä pitäminen voi maksaa vuodessa jopa 14 euroa per laite. Kannattaa siis miettiä, onko käytössä ylimääräisiä laitteita, ja sammuttaa muutkin, kun niitä ei tarvita. Ainakin öisin laitteet ovat useimmiten tyhjän panttina päällä.

Helposti isoja säästöjä

Yksinkertaisimmillaan rahaa, ja energiaa, voi siis säästää irrottamalla laitteet seinästä silloin, kuin laitteet eivät ole käytössä, tai vähintään öiden ajaksi. Virtojen katkaisemista laitteista voi helpottaa kytkimellisillä jatkojohdoilla. Ne maksavat kolmesta eurosta ylöspäin. Jos haluaa säästää omaa vaivaansa edelleen, tarjolla on esimerkiksi ajastimia pistokerasioihin. Löytyypä nykyään myös erilaisia kauko-ohjattuja ja hämärä- tai liiketunnistimella varustettuja kytkimiä sekä näiden yhdistelmiä. Öiseen aikaan ajastettu liiketunnistimella varustettu led-valo voi esimerkiksi helpottaa vessassa käyntiä pimeään aikaan etenkin lapsiperheessä.

Mittaa omien laitteittesi kulutus

Sähkölaskusta tai -laskuista voi katsoa oman sähkönsä kilowattihinnan. Sähköntuotannolle ja -siirrolle saattaa olla omat laskunsa ja hintansa. Esimerkiksi meillä sähköntuotannon osuus kilowattihinnasta on 8,9 snt / kWh ja sähkönsiirto 7 snt / kWh, mikä tekee yhteensä 15,9 snt / kWh. Tämän hinnan voi syöttää joihinkin sähkömittareihin suoraan tai käyttää kertoimena myöhemmin. Sähkömittareita on saatavilla lainaksi esimerkiksi sähköyhtiöiltä ja julkisista kirjastoista. Joskus myös työpaikalta saattaa saada mittarin lainaksi. Kaupasta sellaisen voi löytää alle 15 eurolla.

Seuraa kokonaiskulutusta verkossa

Nyt kun etäluettavat mittarit ja reaaliaikainen laskutus ovat yleistymässä, ei säästöjen vaikutusta laskuun tarvitse edes odotella tasauslaskuihin vaan säästöt ovat havaittavissa välittömästi. Energianjakeluyhtiösi saattaa myös tarjota sähkönkulutuksen seurantaan verkkopalvelua, jolla saa kätevästi seurattua kokonaiskulutusta ajantasaisesti.

Tuloksia

Edellä esittämiäni toimenpiteitä tehden saimme kuukausittaisen sähkönkulutuksemme pienennettyä 335 kWh:sta 176 kWh:iin, eli onnistuimme puolittamaan sähkölaskumme. Emmekä ole joutuneet luopumaan juuri mistään. Vieläkin petrattavaa löytyy, mutta tässä on hyvä alku. Säästä siis sinäkin äläkä maksa tyhjästä!


Miro Kaspian Kuru

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Tanssii tähteiden kanssa

Marttojen kotitalousneuvontakurssilla on tanssittu jo jonkin aikaa tähteiden kanssa. Suosio on suuri näillä Kauha & kukkaro -nimisillä kursseilla, jotka ovat kaikille avoimia tilaisuuksia tulla tietoiseksi omista ruokavalinnoista ja tähteiden uusiokäytöstä. Tähderuokien tuunaaminen ja perinneruokien valmistaminen hitaasti ja ympäristöä kunnioittaen sopivat hyvin paastonaikaan. Pääsiäiseen laskeuduttaessa on hyvä tanssia luomakunnan pillin mukaisesti, läheisiään arvostaen ja heidän kanssaan aikaa viettäen. Virkavelvollisuuksista vapautunut tasavallan presidentti Tarja Halonen kirjoitti Helsingin Hakaniemen kantakahvilansa vieraskirjaan: Vapaiden ihmisten kahvila. Voisiko paasto ohjata meitä lempeästi ja vapaaehtoisesti kohtuuteen?

Paastoaikana on hyvä pysähtyä miettimään, kuinka paljon heitämme hyvää ruoka-ainesta pois. Havahduin itse marttana tähän tosiasiaan, kun järjestin perheemme keittiössä useita eri jäteastioita kierrätystä helpottamaan. Biojätekulhomme täyttyi nopeasti ja lapsetkin huomasivat, kuinka paljon nelihenkiseltä perheeltämme jää syömättä. Viitsiessämme olisimme voineet hyödyntää ”tähteitä” maukkailla aterioilla, iltapaloilla tai jälkiruokana. Pohjois-Karjalainen mummoni opetti, ettei ”mykelöitä” saanut jättää lautaselle. Sota-ajan käyneelle se tarkoitti, että lautanen oli lähes nuoltava puhtaaksi.

Hyvinvointiyhteiskunnassamme kolmannes meidän kuluttajien aiheuttamista ympäristövaikutuksista syntyy syömisestä. Kilvoittelen usein pääsiäisen ja paaston aikana tarjolla olevien herkkujen (kotona ja tilaisuuksissa) ja kevennetyn ruokavalion välillä, siksi muistutan perheellemme, että nopein ja helpoin tapa vähentää ympäristökuormitusta on keventää perheemme biojätepussia.

Paaston aikana meitä muistutetaan siitä, että kotitaloudet tuhlaavat vuosittain noin viisi prosenttia ostamastaan ruuasta. Yksi kotitalous heittää täysin syömäkelpoista ruokaa roskiin vuosittain jopa 65 kiloa. Me heitämme roskiin eniten vihanneksia, kotiruokaa, maitotuotteita, leipää ja muita viljatuotteita. Myös hedelmiä ja marjoja menee jätteeksi.

Kerroin lapsillemme, että lähes kolmannes biojätteestä on täysin syötäväksi kelpaavaa ruokaa eikä suinkaan pilaantunutta ja viimeisen eräpäivän ohittanutta roskaa. Tämä tarkoittaa vuoden aikana yli 9 miljoonaa kiloa leipää, saman verran perunaa ja 5 miljoonaa kiloa puuroa. Mitä haaskausta Luojan luomassa yhteiskunnassa, eikö vain?

Pula-ajan elänyt mummoni opetti, miten ruokaostosten etukäteissuunnittelu ja sopivat annoskoot keventävät nopeasti biojätepussia. Hän loihti helposti eilisen tähteistä tämän päivän ateriat ja me lapsenlapset söimme riittävästi ja hyvällä ruokahalulla rakkaudella valmistettua.

Paastoperinteisiin kuluu olennaisen edessä pysähtyminen, omien kulutusvalintojen kriittinen tarkastelu, hengellinen paasto sekä oman ruokavalion keventäminen.

Kestävän kehityksen ja ekologisen elämäntavan omaksuminen on elämän kestävä matka, jolle lähteminen kannattaa aina. Tämän päivän valinnoillamme määrittelemme tulevien perillisten ja heidän maapallon hyvinvoinnin. Pienet arjen teot merkitsevät universumin mittaisia vallankumouksia ja vaikutuksia. On vain kysyttävä itseltä: Tahdonko?

Uskon siihen, että passioiden ja oratorioiden keskellä juuri arkipäivän valinnat luovat ravitsevan ruokavalion ja kestävän kulutuksen perustan, jossa paasto antaa mahdollisuuden olla kiitollinen kaikesta jota meillä on riittävästi ja toisaalta kohtuullistaa kulutustottumuksiamme edes paaston ajaksi.

Omien ruokatottumusten avaaminen voi tuoda yllätyksen. Pohjois-Karjalaisen äitini perintönä olen saanut rasvan ja suolan käyttämisen mallin. Omassa perheessäni olemme jo vuosia ”paastonneet” suolan käytöstä. Yritän vähentää suolaa ruoan valmistuksessa. Minimoin liemikuutioiden ja –jauheiden, kylmäsuolatun kalan, suolakurkkujen, oliivien, soijan ja muiden herkkujen säännöllisen käyttämisen. Sen sijaan korvaan suolaa yrteillä, valkosipulilla ja sitruunamehulla. Uunitan kasviksia ja perunoita, keitän ja höyrystän. Pidämme kasvispäiviä, en käytä alkoholia, korvaamme naudanlihaa kalalla tai broilerilla, vältämme riisiä ja hyödynnämme uunin lämmittämistä. 

Lasten synnyttyä otin tavaksi opettaa ruokarukouksen, jonka olin oppinut rippikouluajoilta. Tänään lapsemme sanovat sen rutiinilla ruokailun yhteydessä, kavereiden läsnä ollessa joskus hiljaa mielessään: ”Siunaa Jeesus ruokamme, ole aina luonamme. Aamen.”

Rudolf Steiner koulussa meille opetettiin ruokaruno, jonka sanoimme ennen ruokailua.
”Maasta versonnut on vilja tämä,
armaan aurinkoisen kypsyttämä.
Rakas aurinko ja rakas maa,
teitä emme tahdo unhoittaa.
Hyvää ruokahalua ja ruokarauhaa kaikille.”

Ei ole itsestään selvää, että ruoka on pöydässä, tulee sinne ja ravitsee meidät. Ruoan tuotantoketjua on hyvä aina silloin tällöin avata perheissä, jotta ajatus ruoan tulemisesta kaupasta ei muodostuisi ainoaksi totuudeksi. Ostin viime kesänä marttojen vinkistä kirpputorilta ruokakellon, jolla kutsun huoneissaan lymyävät ja melun keskellä elävät teinimme ruokapöytään. Samalla yritän äitinä luoda ruoalle sen ansaitseman paikan: Pyhä ruoka, yhteinen ruokahetki. Lahjaksi saatu ruoka, kiitollisuus ruoasta.

Suomi sai muutama viikko sitten Helsingin yliopistoon ensimmäisen ruokakulttuurin professuurin, Johanna Mäkelän. Ruokakulttuuriasiamiehen Anni-Mari Syväniemen kanssa he ovat tehokas työpari, joka osallistuu poikkitieteellisen ruokatutkimukseen, yhteiskunnalliseen ruokakeskusteluun ja vaikuttamiseen sekä ruokakulttuurin arvostuksen nostamiseen yhteiskunnassamme. Heidän innoittamanaan uskon, että paasto on tänään ruoan arvostamista, sen asettamista kohtuuden rajoihin, pyhän ja arjen keskelle.

Kuva: Kerttu Malinen
Ekoteko tehdään paaston aikana vähentämällä ruoan hävikkiä, kierrättämällä ja uusiokäyttämällä kaikki se ravinto, jonka hankimme. 



Marianne Heikkilä
Marttaliitto, toiminnanjohtaja

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Päästä meidät rahasta

 
Kuvan kuutti liittyy tapaukseen mitä
suurimmissa määrin. Kuva lainattu täältä.
Jos paasto on luopumista, on oltava jotain, mistä voi luopua.

Paastopuhe näyttää olevan suurin siellä, missä on varaa ylellisyyksiin. Tekoja taitaa tulla lähinnä sieltä, missä on pakko: kun toimeentulotuki ei riitä lääkkeisiin tai lapsen harrastukseen, on paastoamisesta puhuminen jonain ylevänä tekona lähinnä pelleilyä.

Nyt seuraa karkea yleistys, että lähes kaikki blogin lukijakunnasta ovat suurin piirtein keskituloisia. Jos luopumisen tielle on lähdetty, niin luovutaan sitten kunnolla. Luovutaan rahasta.

En tarkoita nyt sitä, että pidättäydytään käteisen käsittelystä ja vingutetaan muovikorttia niin paljon kuin sielu sietää. Tarkoitan, että ei pihistellä silloin, kun rahaa voi käyttää lähimmäisen hyväksi, tavalla tai toisella. Johonkinhan ne Petralta säästyneet juustorahat ja Riikan sähkölaskusäästö on hassattava. Ei kai muuten kansantalous pyöri, vai?

Olen tässä itse kokeillut. Tiesin, että tarvitsen uudet farkut, tuon modernin maailman uniformun. Valikoimaa ja hintaskaalaa on yllin kyllin. Onko mukaan laskettu tuotteen elinkaaren kokonaisvaikutusta? Onko laskettu sitä tuskaa, mikä aiheutuu työntekijälle, joka joutuu käsittelemään kankaita hiekkapuhalluksella vain siksi, että joku voisi pukeutua valmiiksi likaisiin ja rikkinäisen näköisiin farkkuihin? No ei taidettu laskea.

Ostin luomupuuvillasta tehdyt farkut. Kyllä kirpaisi. Ei ihan suosituimpien merkkien verran, mutta aimo lovi näihin keskituloihini. Jos edes farkut valmistaneet työntekijät olisivat pysyneet terveenä täyttäessäni tarvettani, mutta luonto taisi silti kärsiä.

Kun nyt saatiin kukkaro auki, niin sama meno jatkui. Ruokakaupassa saitaa sydäntäni säälimättä heilautin kärryyn luomua ja reilua kauppaa. Joskus tuntuu, että vegaanina oleminen – tai omalla kohdallani vielä sen harjoittelu – tulee ihan sietämättömän kalliiksi, öh, tarkoitan, mahdollistaa tämän lanseeraamani paastomuodon erinomaisesti. Onko kenelläkään muulla kuin keskituloisella länsimaisella ihmisellä varaa valita, mitä syö?

Onko kenenkään muun valinnalla niin paljon merkitystä?

Täh, onko muka jotain lähikosmetiikkaa? Ja maksaa vain kolme kertaa ylikansallisen meikkimerkin tuotteen verran? Tänne vaan, vaikka pari pakettia saippuaa.

Kotiin tullessa eteismatolla oli kirje seurakunnalta ja luonnonsuojelujärjestöltä. Ai kirkkoherra toivoo, että osallistun yhteisvastuukeräyseen? No tottahan toki, täältä pesee, erinäisiä kymppejä seurakunnan tilille, kyllä! Ja lisää vaan luopumista: luonnonsuojelujärjestölle toiset samanmoiset. Vielä painaa huono omatunto syksyn lentomatkasta. Mitäs lähettelevät niitä kosteasilmäisten kuuttien kuvia tänne kotiin asti.

Antaa mennä vaan. Kerrankin paastoaminen tuntuu. Ja hillitsee muuten mukavasti turhia ostoja.

 
Nimim. Mediaanituloista riittää muillekin.

Kirjoittaja toivoo, ettei kansantalous pyörisi ihan niin lujaa.

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Kaisan ekopaasto - Kohtuullisuus

En ole vielä valinnut mitään hienoa kieltäytymisen kohdetta ja se vaivaa minua, vaikka olen päättänyt paastossani keskittyä kohtuullisuuteen. On vähän syyllinen olo, kun edelleen mussutan karkkia, surffaan facebookissa enkä sylje olueni päälle. Onko tässä nyt mitään todellista yritystä, huomaan tuon tuostakin ajattelevani. Ekopaastoamisesta puhumattakaan.

Kohtuullisessa paastossa on silti vankka logiikka minulle. Ajattelen, että todellinen muutos ihmisen käytöksessä syntyy, kun rakkaus herää. Se on makea sana, mutta tarkoittaa muutakin kuin punaisia sydänkuvioita.

Kun jonkun asian arvo tulee todelliseksi, tapojen ja käyttäytymisen muuttaminen on helppoa. Tästä käy esimerkiksi lääkärikaverini satunnainen sauhuttelu. Yhtäkkiä hän ei enää polttanutkaan. Hän pääsi työssään omin silmin näkemään tupakointiin kuolleen keuhkot. Sanat "tupakka tappaa" tulivat todeksi ja elämän arvo kirkastui.

Samalla lailla olen kokenut oman elämäni todellisten ekomuutosten syntyvän. Jossain vaiheessa tietoa lihansyönnin kuormittavuudesta oli tullut tarpeeksi. Sen lisäksi oli kavereiden esimerkkejä. Yhtenä päivänä olin kypsä siihen muutokseen ja ratkaisu oli helppo.

Kohtuullisessa ekopaastossani olen katsellut ruokakaappejani.Nyt on sopiva aika keksiä ruokalajeja kaapissa lojuneista säilykkeistä, syödä pakastimeen unohdetut pavut ja kaapia jääkaapissa odottavat purkinpohjat tyhjiksi.

Omista kaapeista löytyy sitä paitsi uskomattomia herkkuja. Jouluna lahjaksi saadut muikut päihittävät tonnikalan mennen tullen. Sen kohdalla luulen, että todellinen muutos on edessä. Tästä lähtien meillä syödään vain kotimaista säilykekalaa ulkomailta rahdattujen uhanalaisten tilalla.


Kaisa Tanttu

keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Hihhulointia

Ekopaastokampanja ei jätä kylmäksi. Osa kirkon sisällä pelkää, että uskonsanoma jää ekologisten teemojen jalkoihin, ja tiedeyhteisön sisällä pohditaan, sekoitetaanko kampanjassa tieto ja usko. Suomi24-keskustelupalstalla nimimerkki Sähköinen teurastaja parahtaa, ettei riittänyt, että Suomen ympäristökeskuksen viestinnässä on viherhihhuleita, nyt ne ovat muuttuneet myös uskovaishihhuleiksi.

Valitsemme usein elämänpiiriimme samoin ajattelevia. Kampanjan myötä olen huomannut, että instituutioidenkin viestintä usein suuntautuu asiakasryhmille ja organisaatioille, jotka ovat entuudestaan tuttuja ja joiden kanssa pääviestit, pelisäännöt ja tekemisen tavat ovat hioutuneet vuosien varrella. Kritiikkikään ei yllätä. Turvallisuus luo yhdenlaista tehokkuutta, mutta uusien oivallusten synnyttämisessä tuttuus ei ole paras mahdollinen dynamo.

Ekopaastoa tämäkin. Paku vaan
hankeen kevättä odottamaan!
(Kuva: Mikko Myllys)
Uskon, että aidosti uutta luodaan vain silloin, kun hypätään tuntemattomaan. Uusi kumppani – olipa kyseessä ihminen tai organisaatio - tuo mukanaan uuden kielen, ajattelutavat, arvotukset, verkoston ja osaamisen. Innostus ja epävarmuus vaihtelevat. On välttämätöntä osata mieltää toisen todellisuus suhteessa omaan: miten hän toimii ja miten ei, ketkä häntä kuuntelevat ja miksi, mikä hänen elämänpiirissään on tärkeää, mikä hänelle voisi olla uutta, mikä voisi olla yhdessä tekemisen tapa? Keskustelu ja yhdessä tekeminen paljastaa myös oman tekemisen näkymättömiä ehtoja ja voi parhaimmillaan uudistaa niitä.

Mitä Suomen ympäristökeskus saa kumppanuudestaan kirkon kanssa? Jos oma roolimme on tuottaa tietoa kulutuksen ilmastovaikutuksista, kirkko tuo sanomalle syvyyttä ja sydäntä: "Kirkko on historiansa aikana syyllistynyt luonnon riistämiseen ja ollut liian ihmiskeskeinen. Se ei ole nähnyt luomakunnan ja ihmisen kohtalonyhteyttä. Mutta nyt on uudelleen löydetty sitä uskon perinnettä, joka velvoittaa näkemään myös luomakunnassa pyhää ja Luojan jäljen kaikessa luodussa", sanoo piispa Irja Askola Ympäristö-lehden haastattelussa.

Tutkimuslaitos ei viestinnässään käytä sellaisia sanoja kuin armo, kilvoittelu tai synti. Kuitenkin sanojen takana olevassa todellisuudessa kirkolla ja SYKEllä on myös yhteisiä päämääriä: kritiikki kohtuuttomuutta ja yltiömaterialismia kohtaan, arvojen näkyminen päivittäisissä valinnoissa ja teoissa, sitoutuminen ja pitkäjänteisyys omassa toiminnassa.

Jos hihhulilla tarkoitetaan ihmistä, joka haluaa kohtuullistaa elämäntapojaan, julistaudun mielelläni hihhuliksi. Ekopaastosivuston mukaan olen yksi 6 000:sta!


Ulla Ala-Ketola
Kampanjavastaava
Suomen ympäristökeskuksen viestintä

maanantai 27. helmikuuta 2012

Miksi ja mitä sitten?

Päätin käyttää aamupalalla seitsemän viikkoa vain luomutuotteita. Minun on hidastettava elämääni niin, että kipitän lähikaupan sijaan säännöllisesti luomukauppaan tai luomuosastolle. Palkinnoksi tästä saan ihanan aamun, jossa kookoshiutaleet leijailevat metsämarjojen kanssa luonnollisesti sekaisin ja banaani makeuttaa tämän jugurttisekoituksen. Toteuttaessani paastoa en siis vain ryhdistä elämäntapojani, vaan saan hyvän mielen, aikaa ajatella ja unelmoida. Kaiken hyvän päälle ympäristökin kiittää. Kaikki voittavat kurittamisen sijaan.



Paastossa on tarkoituksena tehdä elämässä tilaa ajatuksille, jotka arjessa katoavat kiireen tai oman itsen alle. Kun tekee jotain konkreettista, johon täytyy keskittyä erikseen, siinä samalla tulee miettineeksi miksi tämän kaiken tekee. Vaikkakin paastossa on usein kyse ulkoisesta luopumisesta, keskeisenä on kuitenkin paastoajan oma sisäinen henkinen prosessi. Paastota voi monella erilaisella tavalla, mutta paastoajille yhteinen kysymys on, mitä teen silloin kun paastoni pettää?

Voiko se olla jopa syy olla paastoamatta, jos en pysykään lupauksessani? Voisiko olla niin, että ne repsahduskohdat ovatkin ne paaston antoisimmat hetket. Jos siis ekopaaston aikana löydän itseni siwasäkki kädessä, on hetki miettiä -elämää, itseäni sekä ympäristöä. Pysähdyn ja muistan paaston. Huomaan, että en olekaan vain oman elämäni kuvioissa, kuten tavallisina arkipäivinä. Jos en mitään päätöstä olisi tehnyt, kassa lukisi viivakoodit entisen malliin ja mitään uutta ajatusta ei olisi syntynyt. Lipsahdus ei ole noloa, joka tulee salata, vaan otan siitä opikseni. Ehkä paastokaverieni kanssa nauramme tapaukselle makeasti ja tsemppaamme jatkossa toisiamme parempaan huomiseen. Paastoa ei kannata ohittaa epäonnistumisen pelossa, yhteinen nauru ja vertaistuki takaavat sen, että tekopyhä synkkyys pysyy poissa.

Omalla paastopäätökselläni olen myös halunnut haastaa itseni seitsemän viikkoa pidempään muutokseen. Ehkä luomuosastolta tarttuu kangaspussiin tuotteita enemmänkin ja lopulta en voi edes lopettaa. Kiitollisena muistan entistä useammin, että elämä on liian arvokas pilattavaksi huonoilla aamuilla.


Ulla Oinonen
Projektihteeri, pastori
Hengellinen elämä verkossa -hanke

perjantai 24. helmikuuta 2012

Kaisan ekopaasto

Kassajonossa iski ahdistus. Se oli sellainen puristava ja ilmat pihalle lyövä ahdistus. Pitäisi olla jo matkalla. Hiihtolomamatkaa oli takana vasta vajaa sata kilometriä.

Minulla ja kahdella koululaisellani oli vain muutama ostos. Edessä kauppahihnalla kulki koko kärryllinen ruokia. Myyjä ryhtyi selvittämään asiakkaan kanssa perinpohjaisesti asiakaskortin hakemisen saloja. Hänen kätensä pysähtyivät. Kahdeksan litraa maitoa seisoi hihnalla ja jäljessä olevat riisit, kanat, pesuaineet, tarjousvanukkaat ja jugurtit nököttivät kiltisti vuoroaan odottaen.

”Puristakaa mua kädestä”, sanoin lapsilleni. Esikoisen mielestä se oli tyhmä idea. Ekaluokkalaiseni otti kädestäni kiinni ja rutisti lujaa, oikein voimansa takaa niin kuin pyysin.

Ahdistus hellitti otettaan rutistuksen voiman kasvaessa. Ote kiskoi minut takaisin etukenosta. Vaikka pitäisi olla jo satojen kilometrien päässä, olen tässä ja olen nyt.

Ajattelen usein asioita monimutkaisesti. Oikeita ratkaisuja on vaikea tehdä, kun vaihtoehtoehtoja tai tietoa on paljon. Mistä tietää mihin voi luottaa?

Entä jos kaikki olisikin yksinkertaista niin kuin vaikka kädestä puristaminen, joka hävittää vuoren kokoisen ahdistuksen?

Ekopaastoni perusta on yksinkertaisen huomaaminen, joka päivä. Tahdon valita aitoja asioita ylt' ympäriinsä sinkoilevien halujeni sijaan. Tarvitsen loppujen lopuksi aika vähän, sopivasti ravitsevaa ruokaa, unta, keskittynyttä tekemistä ja toisen ihmisen kosketusta ja hymyä.


Kaisa Tanttu

torstai 23. helmikuuta 2012

Nautiskelijan ekopaasto

Olen nautiskelija. Ja ennen kaikkea ruualla nautiskelija. Perjantai-iltaisin, kun työviikon jälkeen raahaudun ruokakauppaan, jään poikkeuksetta fiilistelemään laveiden juustotiskien äärelle. Ottaisinko tänään myöhäisillan herkkupalaksi Manchegoa, Brietä vai kenties kotoista Auraa tai mustaa Emmentalia? Aika usein ostoskoppaan päätyy useampikin juustokimpale, raskas työ kun vaatii raskaat huvit. Ja raskasta juusto totisesti on, ennen kaikkea hiilijalanjäljeltään.

Juuston hiilijalanjälki on itse asiassa valtava. Juustot tavataan tehdä märehtijöiden (lehmä, lammas) maidosta, ja märehtijöiden vaikutus ilmastoon on tyly. Koska yhteen kiloon juustoa tarvitaan noin kymmenen litraa märehtijän maitoa, nousee herkun ilmastovaikutukset pilviin. Suurimman päästövähennyksen sekasyöjä saakin aikaan vaihtaessaan naudanlihan ja juustot muihin proteiinilähteisiin.

Kohtuullistamisen nimessä olen valinnut ekopaastokohteekseni juuston. Minulle olisi huomattavasti helpompaa jättää naudanliha seitsemäksi viikoksi, mutta pieni (?) itsensä kanssa kilvoittelu ei ole mielestäni ollenkaan pahaksi. Se tuo myös hengellisen ulottuvuuden paastooni.

Mitä sitten juuston tilalle aamupalavoileipiin ja herkkuhetkiin? Menisin kai aika lailla ojasta allikkoon, jos korvaisin aamuvoikkarini Oltermannin lihaleikkelekeolla. Asiaa pähkäiltyäni vaihtoehdoksi on muotoutunut perustomaattien ja -kurkkujen lisäksi avocado, kasvistahnat, kananmuna ja grillatu tofu. Niillä siis yritetään, joskaan en kuvittele lapsiperheen aamuhärdellissä marinoivani ja grillaavani tofua vaan ennemminkin töräyttäväni Tartex-putkilosta kiekuran leivän päälle.

Joku on sanonut, että suomalaiset leivät ovat niin hyviä, ettei niihin tarvitse päälle kuin ylähuulen. Ihan tuollaiselle askeettisuuden tasolle en taivu.

Oman haasteensa juustopaastolle muodostaa työmaakuppilani. Menu on kovin lihapitoinen, ja kasvisvaihtoehto sisältää lähes poikkeuksetta myös juustoa. Katsotaan kuinka onnistun luovimaan juustottomalla kaistalla.

Ensi perjantaina, raskaan viikon päätteeksi, en fiilistele juustotiskin edessä. Sen sijaan tutkin tapenaden, hummuksen, peston ja guacamolen reseptejä. Ei kuulosta ollenkaan hullummalta.


Petra
Paastoava herkuttelija

tiistai 21. helmikuuta 2012

Auta minua! Ekopaasto alkaa - mutta mistä paastota?

Aiempina vuosina olen liittynyt paastoon hieman harvanpuolisesti, joku vuosi säännöllisesti ja joku toinen vuosi en ollenkaan. Tänä vuonna apuun on tullut Ekopaasto.fi-kampanja. Se kannustaa kristillisen paastoperinteen hengessä pudottamaan ilmastopainoa ja siirtymään vähähiiliseen elämään. Hiljentymistä se on luonnon tarpeille hiljentyminenkin. Ekopaasto voi tehdä kummasti tilaa myös omaan elämääni, hengellisestä elämästäni puhumattakaan.

Tähän asti olen päässyt, mutta nyt tuli stoppi. Ongelma on, etten tiedä, mistä paastoaisin. Ja siihen tarvitsen sinun apuasi. Siis auta minua ja kerro kommentteihin vinkkisi. Pliis! Parhaan vinkin kertonut palkitaan. Tietysti!

Tässä välissä hieman taustatietoja sekä ekopaastosta että minusta. Ekopaasto.fi-sivuilla kerrotaan, että keskivertosuomalaisella suurimmat ilmastopäästöt syntyvät asumisesta, kuluttamisesta, liikkumisesta ja ruuasta. Paastotoimet voisivat siis liittyä johonkin näistä. Sivuilta löytyy lisätietoa jokaisesta kohdasta. Katsotaan, onko niistä apua.

Sivuilla sanotaan, että suurimmat ilmastovaikutukset syntyvät asumisesta ja siinä erityisesti lämmityksestä, veden käytöstä ja sähkölaitteista. Mutta miten se vaikuttaa minuun? Olen suuri vilukissa ja rakastan vettä – siis kuumaa vettä pitkässä suihkussa. Lorottelen sitä tietysti myös saippuoinnin ja hiusten pesun aikana. Kyllä, omatuntoani koversi. Energialamput meillä sentään on, samoin kuin kohtuu kylmä koti. Kylmyyteen voi kyllä vaikuttaa myös 70-luvulla rakennetun talon huono eristys ja sehän ei ole ekopaaston kannalta hyvä juttu. Isossa rivitaloyhtiössä ei remppaan viitsi kuitenkaan yksin ruveta.

Liikenteen osalta suositellaan vaihtamaan joukkoliikenteeseen tai kävelemään. Minä teen jo niitä molempia (vaikka työmatkaani kuluva aika on puolet enemmän kuin autolla kulkiessa). Pyöräilykautta ja Keskuspuiston pyöräteitä odotan innolla, mutta pyöränselkään en taida vielä uskaltautua. Ulkomaanmatkojakaan emme harrasta. Ei sillä, ettemme haluaisi, mutta minä en vain saa koskaan niitä varattua. Pienen lapseni kanssa lensin kyllä viime vuonna useamman kerran mummolaan, sillä alle yksivuotiaan kanssa tunti lentokoneessa oli parempi kuin viisi tuntia junassa. Onhan sekin yksi (teko)syy.

Sitten ruoka. Ekologisesti kestävintä on kasvispainotteinen ruoka, sen minäkin tiedän. Ainakin punaisen lihan vähentäminen olisi suotavaa. Sopisiko se minulle? En ole karppaaja (pois se minusta!), mutta huomaan tarvitsevani sopivan määrän proteiinia pysyäkseni kylläisenä. Proteiineja saa kyllä pavuista, siemenistä ja pähkinöistä. Viimeiset ovatkin hyviä, mutta voi ensimmäisen (ilmasto)vaikutuksia! Kai minun pitää lähimmäisiä sen verran ajatella. Juustoista pidän paljon. Ja muutakin ruokaa tulee ostettua liikaa. Tässä taitaa minulla olla urakkaa.

Ja viimeisenä kuluttaminen. Jo sen kirjoittaminen sattuu, sillä tiedän kuluttavani liikaa. Vaatteet, kengät, asusteet, langat - you name it. Tiedän, että minulla on pakonomainen tarve omistaa. Liekö johtuu ankeasta (heh!) seitkytluvun lapsuudesta ja oranssinruskeista paidoista? Katso, mitä vinkkejä ekopaastosivuilla on kulutuksen vähentämiseen ja vinkkaa minulle oma suosikkisi. Jospa siitä tulisi myös minun suosikkini.

Nyt on sinun vuorosi ehdottaa, millainen minun ekopaastoni tulisi olla. Mitä minun pitäisi tehdä seuraavan 40 päivän aikana ja miksi? Kirjoita oma ehdotuksesi kommentti-kenttään ja auta minua eteenpäin pulmassani. Paras ehdotus palkitaan!

Päivittelen paastokuulumisiani tällä noin joka toinen viikko, joten jos haluat nähdä, miten tarina jatkuu, kannattaa pysyä taajuudella. Sitä ennen tulee toki paljon muuta hyvää luettavaa (tai katseltavaa, mistäs sitä tietää), kunhan muut blogin kirjoittajat pääsevät vauhtiin. Kaikkineen meitä taitaa olla sellainen 15 henkilön joukko, joten mukaan mahtuu monenlaisia ekopaastotarinoita. Toivottavasti viihdyt seurassamme!


Riikka Myllys
Pyhä sihteeri, jonka työhuone sijaitsee Katajanokalla kirkkohallituksen tiloissa


Ps. Kirkkoni uskollisena jäsenenä ja työntekijänä paasto on minulle myös muuta kuin ekotekoja. Se on elämän yksinkertaistamista, jotta kuulen lähimmäisten tarpeita. Sen lisäksi se on hengellistä harjoitusta, jotta kuulen paremmin sen, mitä Jumalalla on minulle sanottavaa. Blogi keskittyy enemmänkin ensimmäiseen, mutta ehkä hengelliset harjoituksetkin pilkahtavat jossain välissä. Kunhan päätän, mitä ne minulle tänä vuonna ovat…

maanantai 20. helmikuuta 2012

Tervetuloa Ekopaasto-blogiin!

Olen löytänyt tiesi Ekopaasto-blogiin. Hienoa! Pian tänne löytävät myös kirjoittajat, sillä ensimmäinen postaus tulee ulos huomenna tiistaina. Tule siis silloin uudestaan!

Huomisesta alkaakin yhteinen ekopaastomatka, 40 päivää ekopaastoilua. Sen aikana blogiin ehtii kirjoittaa yksi jos toinenkin omista ekopaastokuulumisistaan. Kannustusta saa antaa ja huomioita tehdä, myös kommenttien kautta. Onneksi ekopaasto ei ole paastoa vuorovaikutuksesta.

Mikäli et vielä tiedä, mikä ekopaasto on, vieraile Ekopaasto.fi-sivuilla. Siellä kohtaat monia kiinnostavia julkisuuden henkilöitä, jotka kertovat omista ekopaastolupauksistaan. Sivuilta löytyy myös tietoa vähähiilisistä valinnoista, mikäli niitä kaipaat. Voit tehdä myös leikkimielisen testin, joka kertoo sinulle, millainen paastoaja olet.