Tässä vaiheessa paastoblogia kuuluisi riemuita paastonajan loppumisesta ja iloita pääsiäisestä, onhan tämä viimeinen paastoblogaus. Ei kuitenkaan huvita, herkkupaastoa ja maidotonta ruokaa on edessä vielä kaksi tuskaista päivää. Tilannetta ei helpota, että yritän selviytyä nämä päivät vegaanina kylässä. Pöydät on kannettu kukkuroilleen herkkuja, ja minä puistelen päätäni pyhimyksenkehä kilisten. Tämä kestää vain viikon, onneksi en yrittänyt seitsemää. Sunnuntain vastaisena yönä on sitten juhlimisen ja itsensä kiittämisen aika.
Menneitä paastoista on jäänyt jotain pääsiäisen jälkeiseen aikaan. Viimeksi lopetin kahvin juomisen. Tapa ei ole tullut takaisin. Kun katselin syömisen piilovesimääriä, on muutoksessa ekologinenkin puoli, vaikka syyt olivatkin puhtaan itsekkäät. Paaston tuloksien mittailu taitaa nyt olla laihaa. Yritykseni kiinnittää huomio oikeasti tärkeisiin asioihin on matkan varrella hukkunut kaiken puuhailun joukkoon. Maailma ei varmaankaan pelastunut vesipaastoni ansiosta.
Ihan turhaa ei tämäkään paastoaminen ole ollut. Siitä kiitos muille blogaajille. Olen ottanut taas tavaksi sammuttaa kodin laitteet yön ajaksi jatkojohdon virtakatkaisijasta, eikä voileivän päälle ole jatkossakaan pakko laittaa juustoa.
Sitä tässä paastotessa tulee taas mietittyä, että miten vaikea ihmisen onkaan muuttua. Ei esimerkiksi vesipaastolla kompensoida sitä lentämisen määrää, joka elämääni kuuluu. Kokonaisuuden katsominen näyttää ison lommon sen paaston aikana kiillotetun vieressä.
Ihmisen hyvyys tai ekologisuus ei synny yksittäisistä teoista. Uskon silti järkähtämättä pieneen muutokseen. Siihen on tartuttava, mihin kullakin hetkellä pystyy. Tulee toiset hetket ja toiset pystymiset. Jokaiselle muutokselle on aikansa ja paikkansa. Pääsiäisiloa kaikille ekopaastoajille!
Kaisa Tanttu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti