Unta palloon

Jos kaikki maailman ihmiset nukkuisivat enemmän, maapallon ekologinen kuormitus kevenisi hetkessä. Ihminen kuluttaa energiaa kaikkein vähiten, kun hän lepää. Siksi uni on parasta energiansäästöä. Myös ihmisen omalle hyvinvoinnille on tärkeää saada riittävästi lepoa. Paastonaikana saakin kilvoitella vetämällä unta palloon.

Suorituskeskeinen aikamme ohjaa meitä tehokkaaseen toimintaan. On globaalia taloutta ja kestävyysvajetta. Puhutaan siitä, miten yhteiskuntamme tarvitsee tekoja pysyäkseen ehyenä. Töillä ja toimilla on toki aikansa ja paikkansa, ja myös maapallon pelastamiseksi tarvitaan aktiivisuutta. Nyt kun luonnon kestokyvyn rajat on ylitetty, meidän on kuitenkin ruvettava pohdittamaan uudella tavalla aktiivisuuden ja passiivisuuden suhdetta. Yhtä tärkeää kuin tehdä oikeita asioita on jättää tekemättä turhia asioita.

Joskus puhutaan protestanttisesta etiikasta, joka ohjaisi ihmistä toimeliaisuuteen. Luterilaisen perinteen voi nähdä aivan toisinkin. Luterilaisuudessa korostetaan ihmisen pelastumista armosta, ilman omia tekoja. Unessa armo kirkastuu. Saksalainen teologi Karl Rahner on kuvannut unta pieneksi kuolemaksi. Aina kun nukahdamme, luovumme oman itsemme hallinnasta ja antaudumme unen haltuun. Siksi nukkuminen on hyvää hengellistä harjoittelua, jossa luovumme omasta paikastamme maailman napana ja opettelemme passiivisuutta aktiivisuuden sijaan. Usein luovuttamisesta syntyy luovuutta, ei pakottamisen vaan antautumisen kautta.

Raamatussa on monia kertomuksia siitä, miten Jumala puhuttelee ihmistä unen kautta. Unessa Jumala kertoi Joosefille Jeesuksen syntymästä, ja unessa faarao näki seitsemän lihavaa ja seitsemän laihaa vuotta. Jumalan toiminta ei siis rajoitu valoon ja päivään, vaan Jumala toimii myös pimeässä ja yössä. Yö on luovuuden, latautumisen ja myös sisäisen kamppailun aikaa, jossa Jumala on läsnä.

Lopuksi haluan vielä korostaa, että unen lisäämisestä ei saa tulla yksi uusi vaatimus muiden päälle, eikä tarkoitukseni ole kasvattaa unettomuudesta kärsivien taakkaa. Unikilvoitus on lempeä tapa viettää paastoa. Saamme köllötellä hyvällä omallatunnolla, ja pienet päikkärit suhteuttavat isoiltakin tuntuvia asioita oikeisiin mittasuhteisiinsa. Kaiken aktiivisuuden keskellä saamme antaa itsellemme luvan lepoon.


Hannu Varkki 
Helsingin tuomiokirkon pappi