maanantai 5. maaliskuuta 2012

Päästä meidät rahasta

 
Kuvan kuutti liittyy tapaukseen mitä
suurimmissa määrin. Kuva lainattu täältä.
Jos paasto on luopumista, on oltava jotain, mistä voi luopua.

Paastopuhe näyttää olevan suurin siellä, missä on varaa ylellisyyksiin. Tekoja taitaa tulla lähinnä sieltä, missä on pakko: kun toimeentulotuki ei riitä lääkkeisiin tai lapsen harrastukseen, on paastoamisesta puhuminen jonain ylevänä tekona lähinnä pelleilyä.

Nyt seuraa karkea yleistys, että lähes kaikki blogin lukijakunnasta ovat suurin piirtein keskituloisia. Jos luopumisen tielle on lähdetty, niin luovutaan sitten kunnolla. Luovutaan rahasta.

En tarkoita nyt sitä, että pidättäydytään käteisen käsittelystä ja vingutetaan muovikorttia niin paljon kuin sielu sietää. Tarkoitan, että ei pihistellä silloin, kun rahaa voi käyttää lähimmäisen hyväksi, tavalla tai toisella. Johonkinhan ne Petralta säästyneet juustorahat ja Riikan sähkölaskusäästö on hassattava. Ei kai muuten kansantalous pyöri, vai?

Olen tässä itse kokeillut. Tiesin, että tarvitsen uudet farkut, tuon modernin maailman uniformun. Valikoimaa ja hintaskaalaa on yllin kyllin. Onko mukaan laskettu tuotteen elinkaaren kokonaisvaikutusta? Onko laskettu sitä tuskaa, mikä aiheutuu työntekijälle, joka joutuu käsittelemään kankaita hiekkapuhalluksella vain siksi, että joku voisi pukeutua valmiiksi likaisiin ja rikkinäisen näköisiin farkkuihin? No ei taidettu laskea.

Ostin luomupuuvillasta tehdyt farkut. Kyllä kirpaisi. Ei ihan suosituimpien merkkien verran, mutta aimo lovi näihin keskituloihini. Jos edes farkut valmistaneet työntekijät olisivat pysyneet terveenä täyttäessäni tarvettani, mutta luonto taisi silti kärsiä.

Kun nyt saatiin kukkaro auki, niin sama meno jatkui. Ruokakaupassa saitaa sydäntäni säälimättä heilautin kärryyn luomua ja reilua kauppaa. Joskus tuntuu, että vegaanina oleminen – tai omalla kohdallani vielä sen harjoittelu – tulee ihan sietämättömän kalliiksi, öh, tarkoitan, mahdollistaa tämän lanseeraamani paastomuodon erinomaisesti. Onko kenelläkään muulla kuin keskituloisella länsimaisella ihmisellä varaa valita, mitä syö?

Onko kenenkään muun valinnalla niin paljon merkitystä?

Täh, onko muka jotain lähikosmetiikkaa? Ja maksaa vain kolme kertaa ylikansallisen meikkimerkin tuotteen verran? Tänne vaan, vaikka pari pakettia saippuaa.

Kotiin tullessa eteismatolla oli kirje seurakunnalta ja luonnonsuojelujärjestöltä. Ai kirkkoherra toivoo, että osallistun yhteisvastuukeräyseen? No tottahan toki, täältä pesee, erinäisiä kymppejä seurakunnan tilille, kyllä! Ja lisää vaan luopumista: luonnonsuojelujärjestölle toiset samanmoiset. Vielä painaa huono omatunto syksyn lentomatkasta. Mitäs lähettelevät niitä kosteasilmäisten kuuttien kuvia tänne kotiin asti.

Antaa mennä vaan. Kerrankin paastoaminen tuntuu. Ja hillitsee muuten mukavasti turhia ostoja.

 
Nimim. Mediaanituloista riittää muillekin.

Kirjoittaja toivoo, ettei kansantalous pyörisi ihan niin lujaa.

3 kommenttia:

  1. Paras kulutusvalinta on se, ettei kuluta. Kukin tyylillään.

    VastaaPoista
  2. Mainiota tekstiä, kiitos!

    VastaaPoista
  3. On aika ässä jossei kuluta yhtään. Kirjoitus on kai puoliksi parodiaa, mutta tolla tavalla kuluttamalla tulee kattoneeksi, mihin sen rahan pistää, kun ostaa jotain. Ei voi ostaa hirveesti, eikä ainakaa mitää turhaa.

    VastaaPoista