Kaisan ekopaasto - Kohtuullisuus

En ole vielä valinnut mitään hienoa kieltäytymisen kohdetta ja se vaivaa minua, vaikka olen päättänyt paastossani keskittyä kohtuullisuuteen. On vähän syyllinen olo, kun edelleen mussutan karkkia, surffaan facebookissa enkä sylje olueni päälle. Onko tässä nyt mitään todellista yritystä, huomaan tuon tuostakin ajattelevani. Ekopaastoamisesta puhumattakaan.

Kohtuullisessa paastossa on silti vankka logiikka minulle. Ajattelen, että todellinen muutos ihmisen käytöksessä syntyy, kun rakkaus herää. Se on makea sana, mutta tarkoittaa muutakin kuin punaisia sydänkuvioita.

Kun jonkun asian arvo tulee todelliseksi, tapojen ja käyttäytymisen muuttaminen on helppoa. Tästä käy esimerkiksi lääkärikaverini satunnainen sauhuttelu. Yhtäkkiä hän ei enää polttanutkaan. Hän pääsi työssään omin silmin näkemään tupakointiin kuolleen keuhkot. Sanat "tupakka tappaa" tulivat todeksi ja elämän arvo kirkastui.

Samalla lailla olen kokenut oman elämäni todellisten ekomuutosten syntyvän. Jossain vaiheessa tietoa lihansyönnin kuormittavuudesta oli tullut tarpeeksi. Sen lisäksi oli kavereiden esimerkkejä. Yhtenä päivänä olin kypsä siihen muutokseen ja ratkaisu oli helppo.

Kohtuullisessa ekopaastossani olen katsellut ruokakaappejani.Nyt on sopiva aika keksiä ruokalajeja kaapissa lojuneista säilykkeistä, syödä pakastimeen unohdetut pavut ja kaapia jääkaapissa odottavat purkinpohjat tyhjiksi.

Omista kaapeista löytyy sitä paitsi uskomattomia herkkuja. Jouluna lahjaksi saadut muikut päihittävät tonnikalan mennen tullen. Sen kohdalla luulen, että todellinen muutos on edessä. Tästä lähtien meillä syödään vain kotimaista säilykekalaa ulkomailta rahdattujen uhanalaisten tilalla.


Kaisa Tanttu