tiistai 6. maaliskuuta 2012

Tanssii tähteiden kanssa

Marttojen kotitalousneuvontakurssilla on tanssittu jo jonkin aikaa tähteiden kanssa. Suosio on suuri näillä Kauha & kukkaro -nimisillä kursseilla, jotka ovat kaikille avoimia tilaisuuksia tulla tietoiseksi omista ruokavalinnoista ja tähteiden uusiokäytöstä. Tähderuokien tuunaaminen ja perinneruokien valmistaminen hitaasti ja ympäristöä kunnioittaen sopivat hyvin paastonaikaan. Pääsiäiseen laskeuduttaessa on hyvä tanssia luomakunnan pillin mukaisesti, läheisiään arvostaen ja heidän kanssaan aikaa viettäen. Virkavelvollisuuksista vapautunut tasavallan presidentti Tarja Halonen kirjoitti Helsingin Hakaniemen kantakahvilansa vieraskirjaan: Vapaiden ihmisten kahvila. Voisiko paasto ohjata meitä lempeästi ja vapaaehtoisesti kohtuuteen?

Paastoaikana on hyvä pysähtyä miettimään, kuinka paljon heitämme hyvää ruoka-ainesta pois. Havahduin itse marttana tähän tosiasiaan, kun järjestin perheemme keittiössä useita eri jäteastioita kierrätystä helpottamaan. Biojätekulhomme täyttyi nopeasti ja lapsetkin huomasivat, kuinka paljon nelihenkiseltä perheeltämme jää syömättä. Viitsiessämme olisimme voineet hyödyntää ”tähteitä” maukkailla aterioilla, iltapaloilla tai jälkiruokana. Pohjois-Karjalainen mummoni opetti, ettei ”mykelöitä” saanut jättää lautaselle. Sota-ajan käyneelle se tarkoitti, että lautanen oli lähes nuoltava puhtaaksi.

Hyvinvointiyhteiskunnassamme kolmannes meidän kuluttajien aiheuttamista ympäristövaikutuksista syntyy syömisestä. Kilvoittelen usein pääsiäisen ja paaston aikana tarjolla olevien herkkujen (kotona ja tilaisuuksissa) ja kevennetyn ruokavalion välillä, siksi muistutan perheellemme, että nopein ja helpoin tapa vähentää ympäristökuormitusta on keventää perheemme biojätepussia.

Paaston aikana meitä muistutetaan siitä, että kotitaloudet tuhlaavat vuosittain noin viisi prosenttia ostamastaan ruuasta. Yksi kotitalous heittää täysin syömäkelpoista ruokaa roskiin vuosittain jopa 65 kiloa. Me heitämme roskiin eniten vihanneksia, kotiruokaa, maitotuotteita, leipää ja muita viljatuotteita. Myös hedelmiä ja marjoja menee jätteeksi.

Kerroin lapsillemme, että lähes kolmannes biojätteestä on täysin syötäväksi kelpaavaa ruokaa eikä suinkaan pilaantunutta ja viimeisen eräpäivän ohittanutta roskaa. Tämä tarkoittaa vuoden aikana yli 9 miljoonaa kiloa leipää, saman verran perunaa ja 5 miljoonaa kiloa puuroa. Mitä haaskausta Luojan luomassa yhteiskunnassa, eikö vain?

Pula-ajan elänyt mummoni opetti, miten ruokaostosten etukäteissuunnittelu ja sopivat annoskoot keventävät nopeasti biojätepussia. Hän loihti helposti eilisen tähteistä tämän päivän ateriat ja me lapsenlapset söimme riittävästi ja hyvällä ruokahalulla rakkaudella valmistettua.

Paastoperinteisiin kuluu olennaisen edessä pysähtyminen, omien kulutusvalintojen kriittinen tarkastelu, hengellinen paasto sekä oman ruokavalion keventäminen.

Kestävän kehityksen ja ekologisen elämäntavan omaksuminen on elämän kestävä matka, jolle lähteminen kannattaa aina. Tämän päivän valinnoillamme määrittelemme tulevien perillisten ja heidän maapallon hyvinvoinnin. Pienet arjen teot merkitsevät universumin mittaisia vallankumouksia ja vaikutuksia. On vain kysyttävä itseltä: Tahdonko?

Uskon siihen, että passioiden ja oratorioiden keskellä juuri arkipäivän valinnat luovat ravitsevan ruokavalion ja kestävän kulutuksen perustan, jossa paasto antaa mahdollisuuden olla kiitollinen kaikesta jota meillä on riittävästi ja toisaalta kohtuullistaa kulutustottumuksiamme edes paaston ajaksi.

Omien ruokatottumusten avaaminen voi tuoda yllätyksen. Pohjois-Karjalaisen äitini perintönä olen saanut rasvan ja suolan käyttämisen mallin. Omassa perheessäni olemme jo vuosia ”paastonneet” suolan käytöstä. Yritän vähentää suolaa ruoan valmistuksessa. Minimoin liemikuutioiden ja –jauheiden, kylmäsuolatun kalan, suolakurkkujen, oliivien, soijan ja muiden herkkujen säännöllisen käyttämisen. Sen sijaan korvaan suolaa yrteillä, valkosipulilla ja sitruunamehulla. Uunitan kasviksia ja perunoita, keitän ja höyrystän. Pidämme kasvispäiviä, en käytä alkoholia, korvaamme naudanlihaa kalalla tai broilerilla, vältämme riisiä ja hyödynnämme uunin lämmittämistä. 

Lasten synnyttyä otin tavaksi opettaa ruokarukouksen, jonka olin oppinut rippikouluajoilta. Tänään lapsemme sanovat sen rutiinilla ruokailun yhteydessä, kavereiden läsnä ollessa joskus hiljaa mielessään: ”Siunaa Jeesus ruokamme, ole aina luonamme. Aamen.”

Rudolf Steiner koulussa meille opetettiin ruokaruno, jonka sanoimme ennen ruokailua.
”Maasta versonnut on vilja tämä,
armaan aurinkoisen kypsyttämä.
Rakas aurinko ja rakas maa,
teitä emme tahdo unhoittaa.
Hyvää ruokahalua ja ruokarauhaa kaikille.”

Ei ole itsestään selvää, että ruoka on pöydässä, tulee sinne ja ravitsee meidät. Ruoan tuotantoketjua on hyvä aina silloin tällöin avata perheissä, jotta ajatus ruoan tulemisesta kaupasta ei muodostuisi ainoaksi totuudeksi. Ostin viime kesänä marttojen vinkistä kirpputorilta ruokakellon, jolla kutsun huoneissaan lymyävät ja melun keskellä elävät teinimme ruokapöytään. Samalla yritän äitinä luoda ruoalle sen ansaitseman paikan: Pyhä ruoka, yhteinen ruokahetki. Lahjaksi saatu ruoka, kiitollisuus ruoasta.

Suomi sai muutama viikko sitten Helsingin yliopistoon ensimmäisen ruokakulttuurin professuurin, Johanna Mäkelän. Ruokakulttuuriasiamiehen Anni-Mari Syväniemen kanssa he ovat tehokas työpari, joka osallistuu poikkitieteellisen ruokatutkimukseen, yhteiskunnalliseen ruokakeskusteluun ja vaikuttamiseen sekä ruokakulttuurin arvostuksen nostamiseen yhteiskunnassamme. Heidän innoittamanaan uskon, että paasto on tänään ruoan arvostamista, sen asettamista kohtuuden rajoihin, pyhän ja arjen keskelle.

Kuva: Kerttu Malinen
Ekoteko tehdään paaston aikana vähentämällä ruoan hävikkiä, kierrättämällä ja uusiokäyttämällä kaikki se ravinto, jonka hankimme. 



Marianne Heikkilä
Marttaliitto, toiminnanjohtaja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti