Viime postaukseeni tuli kommentti, johon en vastannut. Nyt vastaan. Rakkaus on minun mielestäni syvä välittämisen tunne, joka näkyy tekoina rakkauden kohdetta kohtaan. Rakkauden kohteesta haluaa välittää ja sen haluaa ottaa huomioon.
Jos nyt loisi tarkkaavaisen ja arvioivan katseen luonnon tilasta välittämiseeni, saattaisi huomata, että monessa asiassa petraamista riittää. Toisissa asioissa en ole edes aloittanut.
Sellainen on kosmetiikkasuhteeni. Mielestäni vesistöjen tilan tosissaan ottava ihminen ei meikkaa ja puhdista kasvojaan kemikaaleilla, edes luonnonmukaisilla, kun ilmankin selviää. Suihkussakin viemäriin valuu lisäksi ainakin paria eri saippualajia, yhtä hiuksille, toista iholle.
Koska tässä paastossa en aio ottaa kohtuuttoman suuria haasteita, en mieti radikaaleja muutoksia kasvojeni puleeraamisen suhteen. Kohtuullisessa paastossani taidan mieluiten luopua syyllisyydestä niiden elämäni epäkohtien kohdalla, joita en kuitenkaan aio muuttaa ja keskittyä tekemään täydestä sydämestäni sitä, mihin koen kutsumusta.
Otin vastaan hauskan haasteen. Aion vähentää veden kulutustani. Kun normaalisti käyn joka päivä suihkussa, ajattelin peseytyä joka toinen päivä korkeintaan ämpärillisellä vettä. Kyllä siitä mökilläkin selviää, miksi ei sitten kotona?
Kaisa Tanttu
Niksi: sulata se ämpärillinen vettä lumesta:-)
VastaaPoista