maanantai 28. tammikuuta 2013
perjantai 6. huhtikuuta 2012
Ekopaasto-blogi hiljenee
Paastonaika ja ekopaastokampanja vetelevät viimeisiään ja sunnuntaina juhlimme jo pääsiäistä. Kristillisessä perinteessä se on joulun ohella toinen vuoden tärkeimmistä juhlista ja kestää saman ajan kuin sitä edeltävä paastonaika, siis yhteensä 40 päivää. Silloin iloitaan, riemuitaan ja nautitaan elämästä ja hyvästä ruoasta!
Myös Ekopaasto-blogi hiljenee tältä erää. Saattaa olla, että blogi palaa taajuudelle ensi vuonna, mutta voi myös olla, että tämän vuotinen blogi oli ainoa laatuaan. Jatko selviää ensi keväänä. Itse ekopaastokampanja pyörähtää käyntiin taas ensi keväänä laskiaisen jälkeen (tarkkaan ottaen 13.2.2013).
Tämänvuotinen ekopaastokampanja on ollut aikamoinen menestys. Kiirastorstaina ekopaastoon osallistuvien lukumäärä oli 6773 ja jokainen heistä oli sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä omassa arjessaan itselleen sopivalla tavalla. Kuten blogistakin käy ilmi, tavat ovat erilaisia ja ulottuvat syömistottumusten tarkkailusta koko kodin sähkönkulutuksen vähentämiseen. Jokainen teko, niin iso kuin pienempi, vievät meitä samaan suuntaan. Parhaimmillaan muutokset jäävät osaksi elämäämme ekopaaston jälkeenkin. Toivomme, että maapallo jaksaa edes hitusen pidempään näiden viikkojen ansiosta.
Kiitos kaikille mukana olleille: kirjoittajille, lukijoille ja kaikille tekstejä kommentoineille! Erityisesti niiden ansiosta tämä on ollut hieno yhteinen matka. Siunattua pääsiäisaikaa itse kullekin säädylle!
Lisätietoa: Ekopaastokampanja puhutteli yli 6 700 suomalaista
Myös Ekopaasto-blogi hiljenee tältä erää. Saattaa olla, että blogi palaa taajuudelle ensi vuonna, mutta voi myös olla, että tämän vuotinen blogi oli ainoa laatuaan. Jatko selviää ensi keväänä. Itse ekopaastokampanja pyörähtää käyntiin taas ensi keväänä laskiaisen jälkeen (tarkkaan ottaen 13.2.2013).
Tämänvuotinen ekopaastokampanja on ollut aikamoinen menestys. Kiirastorstaina ekopaastoon osallistuvien lukumäärä oli 6773 ja jokainen heistä oli sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä omassa arjessaan itselleen sopivalla tavalla. Kuten blogistakin käy ilmi, tavat ovat erilaisia ja ulottuvat syömistottumusten tarkkailusta koko kodin sähkönkulutuksen vähentämiseen. Jokainen teko, niin iso kuin pienempi, vievät meitä samaan suuntaan. Parhaimmillaan muutokset jäävät osaksi elämäämme ekopaaston jälkeenkin. Toivomme, että maapallo jaksaa edes hitusen pidempään näiden viikkojen ansiosta.
Kiitos kaikille mukana olleille: kirjoittajille, lukijoille ja kaikille tekstejä kommentoineille! Erityisesti niiden ansiosta tämä on ollut hieno yhteinen matka. Siunattua pääsiäisaikaa itse kullekin säädylle!
Lisätietoa: Ekopaastokampanja puhutteli yli 6 700 suomalaista
Kaisan ekopaasto - Päätös
Tässä vaiheessa paastoblogia kuuluisi riemuita paastonajan loppumisesta ja iloita pääsiäisestä, onhan tämä viimeinen paastoblogaus. Ei kuitenkaan huvita, herkkupaastoa ja maidotonta ruokaa on edessä vielä kaksi tuskaista päivää. Tilannetta ei helpota, että yritän selviytyä nämä päivät vegaanina kylässä. Pöydät on kannettu kukkuroilleen herkkuja, ja minä puistelen päätäni pyhimyksenkehä kilisten. Tämä kestää vain viikon, onneksi en yrittänyt seitsemää. Sunnuntain vastaisena yönä on sitten juhlimisen ja itsensä kiittämisen aika.
Menneitä paastoista on jäänyt jotain pääsiäisen jälkeiseen aikaan. Viimeksi lopetin kahvin juomisen. Tapa ei ole tullut takaisin. Kun katselin syömisen piilovesimääriä, on muutoksessa ekologinenkin puoli, vaikka syyt olivatkin puhtaan itsekkäät. Paaston tuloksien mittailu taitaa nyt olla laihaa. Yritykseni kiinnittää huomio oikeasti tärkeisiin asioihin on matkan varrella hukkunut kaiken puuhailun joukkoon. Maailma ei varmaankaan pelastunut vesipaastoni ansiosta.
Ihan turhaa ei tämäkään paastoaminen ole ollut. Siitä kiitos muille blogaajille. Olen ottanut taas tavaksi sammuttaa kodin laitteet yön ajaksi jatkojohdon virtakatkaisijasta, eikä voileivän päälle ole jatkossakaan pakko laittaa juustoa.
Sitä tässä paastotessa tulee taas mietittyä, että miten vaikea ihmisen onkaan muuttua. Ei esimerkiksi vesipaastolla kompensoida sitä lentämisen määrää, joka elämääni kuuluu. Kokonaisuuden katsominen näyttää ison lommon sen paaston aikana kiillotetun vieressä.
Ihmisen hyvyys tai ekologisuus ei synny yksittäisistä teoista. Uskon silti järkähtämättä pieneen muutokseen. Siihen on tartuttava, mihin kullakin hetkellä pystyy. Tulee toiset hetket ja toiset pystymiset. Jokaiselle muutokselle on aikansa ja paikkansa. Pääsiäisiloa kaikille ekopaastoajille!
Kaisa Tanttu
Menneitä paastoista on jäänyt jotain pääsiäisen jälkeiseen aikaan. Viimeksi lopetin kahvin juomisen. Tapa ei ole tullut takaisin. Kun katselin syömisen piilovesimääriä, on muutoksessa ekologinenkin puoli, vaikka syyt olivatkin puhtaan itsekkäät. Paaston tuloksien mittailu taitaa nyt olla laihaa. Yritykseni kiinnittää huomio oikeasti tärkeisiin asioihin on matkan varrella hukkunut kaiken puuhailun joukkoon. Maailma ei varmaankaan pelastunut vesipaastoni ansiosta.
Ihan turhaa ei tämäkään paastoaminen ole ollut. Siitä kiitos muille blogaajille. Olen ottanut taas tavaksi sammuttaa kodin laitteet yön ajaksi jatkojohdon virtakatkaisijasta, eikä voileivän päälle ole jatkossakaan pakko laittaa juustoa.
Sitä tässä paastotessa tulee taas mietittyä, että miten vaikea ihmisen onkaan muuttua. Ei esimerkiksi vesipaastolla kompensoida sitä lentämisen määrää, joka elämääni kuuluu. Kokonaisuuden katsominen näyttää ison lommon sen paaston aikana kiillotetun vieressä.
Ihmisen hyvyys tai ekologisuus ei synny yksittäisistä teoista. Uskon silti järkähtämättä pieneen muutokseen. Siihen on tartuttava, mihin kullakin hetkellä pystyy. Tulee toiset hetket ja toiset pystymiset. Jokaiselle muutokselle on aikansa ja paikkansa. Pääsiäisiloa kaikille ekopaastoajille!
Kaisa Tanttu
tiistai 3. huhtikuuta 2012
Valinnan sietämätön vaikeus
Minun ekopaastoni, juustosta kieltäytyminen, on sujunut hyvin. Lipsahduksia ja tietoisiakin repsahduksia on paastomatkan varrella sattunut, mutta pääsääntöisesti juuston välttäminen on ollut helppoa. Suurin arkinen haaste on lounas. Työmaakuppilassani lounasvaihtoehdot rajoittuvat usein juustolla kyllästettyyn kala- tai kasvisruokaan ja (naudan)liharuokaan. Kun valitsen nautaruoan, joutuu juustopaastoni jokseenkin outoon valoon – onhan naudanlihan hiilijalanjälki vielä suurempi kuin juuston.
Ristiriitaisuus leimaa monia muitakin ekologisia valintoja. Ruokakaupassa ihmettelen usein, valitsenko luomuvaihtoehdon vai ei-luomun lähiruokavaihtoehdon. Kumpi on ekologisempaa? Pakkaanko ostokset hikipajassa lapsityövoimalla tuotettuun kangaskassiin vai muovipussiin?
Kun pesukoneeni hajoaa, korjaanko vanhan energiasyöpön vai ostanko uuden vähemmän sähköä ja vettä kuluttavan vehkeen, jonka valmistukseen on kulutettu tuhottomasti energiaa?
Kuluttaminen on epäekologista, mutta kansantaloudenkin pitäisi pyöriä. Jos talouskasvu romahtaa, kellä on sen jälkeen varaa ostaa luomuruokaa?
Mikä on pienin paha? Onko vain huonoja vaihtoehtoja? Mistä sen voi tietää?
Petra
Paastoava herkuttelija
Ristiriitaisuus leimaa monia muitakin ekologisia valintoja. Ruokakaupassa ihmettelen usein, valitsenko luomuvaihtoehdon vai ei-luomun lähiruokavaihtoehdon. Kumpi on ekologisempaa? Pakkaanko ostokset hikipajassa lapsityövoimalla tuotettuun kangaskassiin vai muovipussiin?
Kun pesukoneeni hajoaa, korjaanko vanhan energiasyöpön vai ostanko uuden vähemmän sähköä ja vettä kuluttavan vehkeen, jonka valmistukseen on kulutettu tuhottomasti energiaa?
Kuluttaminen on epäekologista, mutta kansantaloudenkin pitäisi pyöriä. Jos talouskasvu romahtaa, kellä on sen jälkeen varaa ostaa luomuruokaa?
Mikä on pienin paha? Onko vain huonoja vaihtoehtoja? Mistä sen voi tietää?
Petra
Paastoava herkuttelija
perjantai 30. maaliskuuta 2012
Kaisan ekopaasto - Laiskuus
Laiskuus on aika ekologista, mietin tänään kun vihdoin vaivauduin ruokakauppaan. Niin suuri ei juustontuska tällä viikolla ollut, että olisin sitä erikseen lähtenyt kaupasta hakemaan. Leivätkin tuli syötyä loppuun, kun kauppaan en jaksanut lähteä.
Kristinuskon puolella tämänlaisesta laiskuudesta käytetään nimitystä jalo joutilaisuus. Se kuuluu suurten hyveiden joukkoon. Jalo joutilaisuus on sen kaltaista vetelehtimistä, josta syntyy hetken taju. Jalon joutilaisuuden vastakohta on hengen velttous. Se on ainakin jatkuvaa puuhastelua, vaikka kaupassa käymistä ilman varsinaista asiaa ja asioiden puskemista eteenpäin väkisin silloinkin kun pitäisi jo lopettaa.
Kun laitan ostoksia kaappiin, totean, että vieläkin jalommin olisin joutilaisuutta voinut harjoittaa. Kuiva-ainekaappi pursuaa ruoka-aineksia niin, että uudet eivät meinaa joukkoon mahtua. Yksi paastoajatukseni oli kai kaiken jo olemassaolevan hyödyntäminen ruuanlaitossa. Pitäisi löytää hyvä sämpyläresepti, että saisi jauhopusseja hyödynnettyä. Jos jollakulla on suosituksia, niin kommentteihin, kiitos!
Ortodoksien suuri paasto huipentuu sunnuntaista alkavaan suureen viikkoon. Se on myös ankaran paaston aikaa. Ajattelin liittyä viimeiseksi viikoksi kaimani Kaisa Lekan seuraan. Viikko vegaanina menee helposti. Siksi luovun myös herkuista ja facebookista, että tuntuisi edes jossain.
Ortodoksien sivuilta löytyi tämä Efraim Syyrialaisen n. 1600 vuotta vanha paastorukous. Se on minusta hieno.
Herra, elämäni valtias!
Estä minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki.
Anna minulle, sinun palvelijallesi,
sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki.
Oi, Kuningas ja Herra!
Anna minun nähdä rikokseni ja anna, etten veljeäni tuomitsisi,
sillä siunattu olet sinä iankaikkisesti.
Aamen.
Kaisa Tanttu
Kristinuskon puolella tämänlaisesta laiskuudesta käytetään nimitystä jalo joutilaisuus. Se kuuluu suurten hyveiden joukkoon. Jalo joutilaisuus on sen kaltaista vetelehtimistä, josta syntyy hetken taju. Jalon joutilaisuuden vastakohta on hengen velttous. Se on ainakin jatkuvaa puuhastelua, vaikka kaupassa käymistä ilman varsinaista asiaa ja asioiden puskemista eteenpäin väkisin silloinkin kun pitäisi jo lopettaa.
Kun laitan ostoksia kaappiin, totean, että vieläkin jalommin olisin joutilaisuutta voinut harjoittaa. Kuiva-ainekaappi pursuaa ruoka-aineksia niin, että uudet eivät meinaa joukkoon mahtua. Yksi paastoajatukseni oli kai kaiken jo olemassaolevan hyödyntäminen ruuanlaitossa. Pitäisi löytää hyvä sämpyläresepti, että saisi jauhopusseja hyödynnettyä. Jos jollakulla on suosituksia, niin kommentteihin, kiitos!
Ortodoksien suuri paasto huipentuu sunnuntaista alkavaan suureen viikkoon. Se on myös ankaran paaston aikaa. Ajattelin liittyä viimeiseksi viikoksi kaimani Kaisa Lekan seuraan. Viikko vegaanina menee helposti. Siksi luovun myös herkuista ja facebookista, että tuntuisi edes jossain.
Ortodoksien sivuilta löytyi tämä Efraim Syyrialaisen n. 1600 vuotta vanha paastorukous. Se on minusta hieno.
Herra, elämäni valtias!
Estä minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki.
Anna minulle, sinun palvelijallesi,
sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki.
Oi, Kuningas ja Herra!
Anna minun nähdä rikokseni ja anna, etten veljeäni tuomitsisi,
sillä siunattu olet sinä iankaikkisesti.
Aamen.
Kaisa Tanttu
torstai 29. maaliskuuta 2012
Kilvoittelua
Paastonaika on katumuksen ja kilvoittelun aikaa. Tänä vuonna päätin paastonaikana haastaa itseni todelliseen kilvoitteluun.
Paasto on minulle syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteiden aikaa. Maailma tuntuu silloin olevan tulvillaan pyhiä ihmisiä, jotka paastoavat. Minun paastoyritykseni ovat kaikki olleet surkeita. Viime vuosina olen useimmiten päätynyt paastoamaan jostain, mitä ilman olisin ehkä ollut muutenkin. Paastoamisen ensisijainen tarkoitus onkin ollut parantaa toisten käsitystä minusta.
"Tänä vuonna tulkoon toisenlainen paasto", ajattelin uhmakkaasti helmikuussa. Kun kerran olen tällainen paastoepäonnistuja, tehdään se sitten kunnolla ja paastotaan jostain sellaisesta, että saan todella kilvoitella.
Tänä vuonna yksi paastoni epäonnistumisen kohta on se, että se ei ole ekologisesti painottunut. Tähän blogiin suostuin kirjoittamaan siksi, että edes vähän näyttäisi siltä, että minäkin kannan korteni kekoon Ekopaaston puolesta.
Tänä vuonna siis paastoan valvomisesta. Minulle valvomisesta on tullut laiskaa itseni hemmottelua. Istun iltaisin sohvalla tietokoneen ja telkkarin kanssa nautiskellen herkkuja ja rapsutellen koiraa. Se on niin mukavaa, että en malta mennä nukkumaan.
Valvomisella on useita huonoja vaikutuksia. Koska herätys on arkiaamuisin aina aikaisin, en ehdi valvomisen takia nukkua riittävästi. Koska nukun liian vähän, olen päivisin kärsimätön ja kärttyinen. Koska nukun liian vähän, en jaksa harrastaa. Koska nukun liian vähän, terveyteni kärsii, verenpaine nousee ja syön makeita ruokia enemmän kuin olisi minulle hyväksi. Ja, ehkä tärkeimpänä, koska nukun liian vähän, en jaksa edes yrittää harrastaa hengellisiä asioita.
Asetin paastotavoitteeni itselleni inhimilliseksi: menen nukkumaan joka ilta jo klo 22.30. Tähän mennessä paastoni on sujunut surkeasti. Olen päässyt tavoitteeseeni kolme kertaa. Onneksi paastoa on vielä jäljellä muutama viikko enkä ole luopunut toivosta. Jokainen onnistuminen on iso voitto.
Terhi Paananen
 |
| Kuva on lainattu täältä. |
Paasto on minulle syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteiden aikaa. Maailma tuntuu silloin olevan tulvillaan pyhiä ihmisiä, jotka paastoavat. Minun paastoyritykseni ovat kaikki olleet surkeita. Viime vuosina olen useimmiten päätynyt paastoamaan jostain, mitä ilman olisin ehkä ollut muutenkin. Paastoamisen ensisijainen tarkoitus onkin ollut parantaa toisten käsitystä minusta.
"Tänä vuonna tulkoon toisenlainen paasto", ajattelin uhmakkaasti helmikuussa. Kun kerran olen tällainen paastoepäonnistuja, tehdään se sitten kunnolla ja paastotaan jostain sellaisesta, että saan todella kilvoitella.
Tänä vuonna yksi paastoni epäonnistumisen kohta on se, että se ei ole ekologisesti painottunut. Tähän blogiin suostuin kirjoittamaan siksi, että edes vähän näyttäisi siltä, että minäkin kannan korteni kekoon Ekopaaston puolesta.
Tänä vuonna siis paastoan valvomisesta. Minulle valvomisesta on tullut laiskaa itseni hemmottelua. Istun iltaisin sohvalla tietokoneen ja telkkarin kanssa nautiskellen herkkuja ja rapsutellen koiraa. Se on niin mukavaa, että en malta mennä nukkumaan.
Valvomisella on useita huonoja vaikutuksia. Koska herätys on arkiaamuisin aina aikaisin, en ehdi valvomisen takia nukkua riittävästi. Koska nukun liian vähän, olen päivisin kärsimätön ja kärttyinen. Koska nukun liian vähän, en jaksa harrastaa. Koska nukun liian vähän, terveyteni kärsii, verenpaine nousee ja syön makeita ruokia enemmän kuin olisi minulle hyväksi. Ja, ehkä tärkeimpänä, koska nukun liian vähän, en jaksa edes yrittää harrastaa hengellisiä asioita.
Asetin paastotavoitteeni itselleni inhimilliseksi: menen nukkumaan joka ilta jo klo 22.30. Tähän mennessä paastoni on sujunut surkeasti. Olen päässyt tavoitteeseeni kolme kertaa. Onneksi paastoa on vielä jäljellä muutama viikko enkä ole luopunut toivosta. Jokainen onnistuminen on iso voitto.
Terhi Paananen
maanantai 26. maaliskuuta 2012
Aktivisti ajetaan heikoille hangille
– Mun mielestä me voitaisiin mennä joskus pitkäksi viikonlopuksi Pariisiin. Syötäisiin hyvin ja kierreltäisiin kaupoissa.
– No mun mielestäni me ei kyllä voitaisi. Ajattele nyt, niin upea kaupunki, niin paljon nähtävää ja niin vähän aikaa. Se on vähän niin kuin jäätelö, jota sä voisit nuolaista ainoastaan kerran. JA sinne pitäisi mennä lentokoneella! Ihan mieletöntä lentää johonkin niin vähäksi aikaa. Hylkeet kuolee.
– Justiinsa, hylkeet on sulle varmaa jotain pyhiä lehmiä. Ei se nyt niin kaukana ole. Sitä paitsi monet muutkin tekee niin.
– Mä en kyllä suostu lentämään tuollaisen takia. Ihan turhaa haaskaamista.
– No et varmaan niin, kun siitä tulee, hui kauheeta, jotain näkymättömiä hiilidioksidipäästöjä. Tiedätkö, se kone lentää, istut sä siellä tai et.
– Niin varmaan lentääkin, mutta on ainakin sitten yksi viisas pois kyydistä. Jos kaikki ajattelisi niin kuin mä, niin ei kohta olisi lentokoneita saastuttamassa. Junalla voitaisiin mennä, tai jotenkin muuten säästäen.
– Äh, miten sä voit ajatella noin mustavalkoisesti. Ja käännyttää vielä toisiakin. Junalla meillä menisi siihen viikko että oltaisiin edes perillä. Ei tämä ole noin yksinkertaista.
– On se. Mä haluan tehdä kaikkeni ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Kaikki muu pitää miettiä sen mukaan. Tämän maapallon säilyminen on tärkeämpää kuin mikään muu. Jos tätä ei ole, ei meillä ole mitään muutakaan. Sitten ei voida tehdä yhtään mitään.
– Huoh. Eletään sitten askeesissa. Silti sä ostat jotain tofua mikä tuodaan ulkomailta.
– No joo, mutta ruuan ilmastovaikutuksissa kuljetuksella on aika pieni osuus. Ja säkin tiedät että olisi oikein syödä kasvisruokaa. Lääkäritkin sanovat niin, se on todistettu.
– Sä olet ihan kun joku fundamentalisti. Mitä muuta kiellettyä on kun lentäminen ja lihan syönti? Anna mä arvaan, on pakko lajitella jätteet eikä saa ajaa autolla?
– Hoh, no tietysti on pakko. Maailman tila -raportissakin puhutaan siitä. Jos sä et lajittele niitä, niin niitä ei voi käyttää hyödyksi kunnolla. Keräyslasin joukkoon ei saa esimerkiksi mennä yhtään metallia. Ympäristön pitää vaikuttaa kaikkeen mitä tekee. Ostan mä lähi- ja luomukosmetiikkaakin ja luomupuuvillaisia vaatteita. Ja ajan pyörällä tai menen kävellen melkein kaikki matkat.
– Niin, ja sitten kun mä yritän kyseenalaistaa jotain, niin sä suutut. Mä väitän kyllä, että sillä ei ole mitään väliä missä ja miten nuo meikit on tehty, ja puuvilla on aina epäekologista.
– On sillä väliä! Pitää yrittää ainakin oikeaan suuntaan, vähitellen kaikki kehittyy paremmaksi.
– Varmaan niin, ja lopulta sitten eletään taas paratiisissa, vai? Sä vaan uskot, että nuo vaikuttaa. Miten sä todistat sen?
– No…kyllä se vaikuttaa. Saatiin otsonikerroksen katoaminenkin pysähtymään. Ja nyt kehitetään lentokoneita, jotka ei saastuta. Ja pian poliittinen tahtokin varmaan kääntyy tekemään tarpeelliset ilmastolait. Jos kaikki ostaisi ympäristöystävällisiä tuotteita, niin sitten olisi pakko tuottaa vain niitä.
– Monella ei kuule ole varaa tuollaiseen. Niissä on ihan hirveä ekolisä hinnoissa, ja ihmiset mielellään maksaa. Se on erittäin voitollista liiketoimintaa. Sitä paitsi, ei yhden ihmisen teoilla ole mitään vaikutusta. Luonto vaan menee omaa kiertokulkuaan. Varmaan tulee vielä joku jääkausi. Nytkin oli niin kylmä ja luminen talvi. Söit muuten eilen nakin.
– …no maistoin vaan. Ei olisi pitänyt. Tuntuu pahalta. Viime viikolla maiston vähän kinkkupizzaa, kun kukaan ei nähnyt. Täytyy terästäytyä ja tehdä tuosta jääkaapissa olevasta kaalista jotain.
– Haha, kyllä sä nyt varmaan yhden pienen nakin syönnin saat anteeksi luontoäidiltä. Ja tuon pizzankin. Tunnusta nyt vaan loputkin synnit. Ei jukra, sä olisit kyllä pelottava, jos sä kuuluisit johonkin kristilliseen herätysliikkeeseen.
Nimim. Ekoelämää realistin kanssa.
PS. Kirjoittaja sai postissa viime viikolla luonnonsuojelujärjestöltä kirjeen, jossa oli kokonaista 24 norpan kuvaa. Se tekee yhteensä 48 kosteaa, anovasti tapittavaa silmää. Tällä kertaa pysyin lujana vaikka on paastonaika, sillä palkkapäivään oli vielä aikaa.
PPS. Tehtävä lukijalle: Montako uskonnon piirrettä bongaat edeltävästä keskustelusta? Vihjeitä uskonnon määrittelyyn.
– No mun mielestäni me ei kyllä voitaisi. Ajattele nyt, niin upea kaupunki, niin paljon nähtävää ja niin vähän aikaa. Se on vähän niin kuin jäätelö, jota sä voisit nuolaista ainoastaan kerran. JA sinne pitäisi mennä lentokoneella! Ihan mieletöntä lentää johonkin niin vähäksi aikaa. Hylkeet kuolee.
– Justiinsa, hylkeet on sulle varmaa jotain pyhiä lehmiä. Ei se nyt niin kaukana ole. Sitä paitsi monet muutkin tekee niin.
– Mä en kyllä suostu lentämään tuollaisen takia. Ihan turhaa haaskaamista.
– No et varmaan niin, kun siitä tulee, hui kauheeta, jotain näkymättömiä hiilidioksidipäästöjä. Tiedätkö, se kone lentää, istut sä siellä tai et.
– Niin varmaan lentääkin, mutta on ainakin sitten yksi viisas pois kyydistä. Jos kaikki ajattelisi niin kuin mä, niin ei kohta olisi lentokoneita saastuttamassa. Junalla voitaisiin mennä, tai jotenkin muuten säästäen.
– Äh, miten sä voit ajatella noin mustavalkoisesti. Ja käännyttää vielä toisiakin. Junalla meillä menisi siihen viikko että oltaisiin edes perillä. Ei tämä ole noin yksinkertaista.
– On se. Mä haluan tehdä kaikkeni ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Kaikki muu pitää miettiä sen mukaan. Tämän maapallon säilyminen on tärkeämpää kuin mikään muu. Jos tätä ei ole, ei meillä ole mitään muutakaan. Sitten ei voida tehdä yhtään mitään.
– Huoh. Eletään sitten askeesissa. Silti sä ostat jotain tofua mikä tuodaan ulkomailta.
– No joo, mutta ruuan ilmastovaikutuksissa kuljetuksella on aika pieni osuus. Ja säkin tiedät että olisi oikein syödä kasvisruokaa. Lääkäritkin sanovat niin, se on todistettu.
– Sä olet ihan kun joku fundamentalisti. Mitä muuta kiellettyä on kun lentäminen ja lihan syönti? Anna mä arvaan, on pakko lajitella jätteet eikä saa ajaa autolla?
– Hoh, no tietysti on pakko. Maailman tila -raportissakin puhutaan siitä. Jos sä et lajittele niitä, niin niitä ei voi käyttää hyödyksi kunnolla. Keräyslasin joukkoon ei saa esimerkiksi mennä yhtään metallia. Ympäristön pitää vaikuttaa kaikkeen mitä tekee. Ostan mä lähi- ja luomukosmetiikkaakin ja luomupuuvillaisia vaatteita. Ja ajan pyörällä tai menen kävellen melkein kaikki matkat.
– Niin, ja sitten kun mä yritän kyseenalaistaa jotain, niin sä suutut. Mä väitän kyllä, että sillä ei ole mitään väliä missä ja miten nuo meikit on tehty, ja puuvilla on aina epäekologista.
– On sillä väliä! Pitää yrittää ainakin oikeaan suuntaan, vähitellen kaikki kehittyy paremmaksi.
– Varmaan niin, ja lopulta sitten eletään taas paratiisissa, vai? Sä vaan uskot, että nuo vaikuttaa. Miten sä todistat sen?
– No…kyllä se vaikuttaa. Saatiin otsonikerroksen katoaminenkin pysähtymään. Ja nyt kehitetään lentokoneita, jotka ei saastuta. Ja pian poliittinen tahtokin varmaan kääntyy tekemään tarpeelliset ilmastolait. Jos kaikki ostaisi ympäristöystävällisiä tuotteita, niin sitten olisi pakko tuottaa vain niitä.
– Monella ei kuule ole varaa tuollaiseen. Niissä on ihan hirveä ekolisä hinnoissa, ja ihmiset mielellään maksaa. Se on erittäin voitollista liiketoimintaa. Sitä paitsi, ei yhden ihmisen teoilla ole mitään vaikutusta. Luonto vaan menee omaa kiertokulkuaan. Varmaan tulee vielä joku jääkausi. Nytkin oli niin kylmä ja luminen talvi. Söit muuten eilen nakin.
– …no maistoin vaan. Ei olisi pitänyt. Tuntuu pahalta. Viime viikolla maiston vähän kinkkupizzaa, kun kukaan ei nähnyt. Täytyy terästäytyä ja tehdä tuosta jääkaapissa olevasta kaalista jotain.
– Haha, kyllä sä nyt varmaan yhden pienen nakin syönnin saat anteeksi luontoäidiltä. Ja tuon pizzankin. Tunnusta nyt vaan loputkin synnit. Ei jukra, sä olisit kyllä pelottava, jos sä kuuluisit johonkin kristilliseen herätysliikkeeseen.
Nimim. Ekoelämää realistin kanssa.
PS. Kirjoittaja sai postissa viime viikolla luonnonsuojelujärjestöltä kirjeen, jossa oli kokonaista 24 norpan kuvaa. Se tekee yhteensä 48 kosteaa, anovasti tapittavaa silmää. Tällä kertaa pysyin lujana vaikka on paastonaika, sillä palkkapäivään oli vielä aikaa.
PPS. Tehtävä lukijalle: Montako uskonnon piirrettä bongaat edeltävästä keskustelusta? Vihjeitä uskonnon määrittelyyn.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)