Laiskuus on aika ekologista, mietin tänään kun vihdoin vaivauduin ruokakauppaan. Niin suuri ei juustontuska tällä viikolla ollut, että olisin sitä erikseen lähtenyt kaupasta hakemaan. Leivätkin tuli syötyä loppuun, kun kauppaan en jaksanut lähteä.
Kristinuskon puolella tämänlaisesta laiskuudesta käytetään nimitystä jalo joutilaisuus. Se kuuluu suurten hyveiden joukkoon. Jalo joutilaisuus on sen kaltaista vetelehtimistä, josta syntyy hetken taju. Jalon joutilaisuuden vastakohta on hengen velttous. Se on ainakin jatkuvaa puuhastelua, vaikka kaupassa käymistä ilman varsinaista asiaa ja asioiden puskemista eteenpäin väkisin silloinkin kun pitäisi jo lopettaa.
Kun laitan ostoksia kaappiin, totean, että vieläkin jalommin olisin joutilaisuutta voinut harjoittaa. Kuiva-ainekaappi pursuaa ruoka-aineksia niin, että uudet eivät meinaa joukkoon mahtua. Yksi paastoajatukseni oli kai kaiken jo olemassaolevan hyödyntäminen ruuanlaitossa. Pitäisi löytää hyvä sämpyläresepti, että saisi jauhopusseja hyödynnettyä. Jos jollakulla on suosituksia, niin kommentteihin, kiitos!
Ortodoksien suuri paasto huipentuu sunnuntaista alkavaan suureen viikkoon. Se on myös ankaran paaston aikaa. Ajattelin liittyä viimeiseksi viikoksi kaimani Kaisa Lekan seuraan. Viikko vegaanina menee helposti. Siksi luovun myös herkuista ja facebookista, että tuntuisi edes jossain.
Ortodoksien sivuilta löytyi tämä Efraim Syyrialaisen n. 1600 vuotta vanha paastorukous. Se on minusta hieno.
Herra, elämäni valtias!
Estä minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki.
Anna minulle, sinun palvelijallesi,
sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki.
Oi, Kuningas ja Herra!
Anna minun nähdä rikokseni ja anna, etten veljeäni tuomitsisi,
sillä siunattu olet sinä iankaikkisesti.
Aamen.
Kaisa Tanttu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti