tiistai 3. huhtikuuta 2012

Valinnan sietämätön vaikeus

Minun ekopaastoni, juustosta kieltäytyminen, on sujunut hyvin. Lipsahduksia ja tietoisiakin repsahduksia on paastomatkan varrella sattunut, mutta pääsääntöisesti juuston välttäminen on ollut helppoa. Suurin arkinen haaste on lounas. Työmaakuppilassani lounasvaihtoehdot rajoittuvat usein juustolla kyllästettyyn kala- tai kasvisruokaan ja (naudan)liharuokaan. Kun valitsen nautaruoan, joutuu juustopaastoni jokseenkin outoon valoon – onhan naudanlihan hiilijalanjälki vielä suurempi kuin juuston.

Ristiriitaisuus leimaa monia muitakin ekologisia valintoja. Ruokakaupassa ihmettelen usein, valitsenko luomuvaihtoehdon vai ei-luomun lähiruokavaihtoehdon. Kumpi on ekologisempaa? Pakkaanko ostokset hikipajassa lapsityövoimalla tuotettuun kangaskassiin vai muovipussiin?

Kun pesukoneeni hajoaa, korjaanko vanhan energiasyöpön vai ostanko uuden vähemmän sähköä ja vettä kuluttavan vehkeen, jonka valmistukseen on kulutettu tuhottomasti energiaa?

Kuluttaminen on epäekologista, mutta kansantaloudenkin pitäisi pyöriä. Jos talouskasvu romahtaa, kellä on sen jälkeen varaa ostaa luomuruokaa?

Mikä on pienin paha? Onko vain huonoja vaihtoehtoja? Mistä sen voi tietää?


Petra
Paastoava herkuttelija

1 kommentti:

  1. Tärkeintä on yrittää parhaansa. Tehdä ne valinnat, jotka uskoo parhaita olevan. Ei kellään voi olla takataskussa sellaista laskuria ja kaavaa, joilla voisi laskea ympäristön kannalta ihanteellisemmin valinnan.

    VastaaPoista