maanantai 19. maaliskuuta 2012

Ekopaaston myllerryksessä

Minun on usein vaikea tehdä valintoja, niin tälläkin kertaa. Tein reippaan päätöksen osallistua ekopaastokampanjaan, mutta mikä olisi se juttu, jossa haastaisin itseäni, tapojani ja kulutustottumuksiani? Jostain syystä olisin halunnut keksiä jonkin oman ja muista poikkeavan paastoidean. En onnistunut.

Olemme yrittäneet miettiä ympäristöasioita perheen kanssa silloin, kun valintatilanteita on tullut eteen. Kodin lämmitys vaihtui muutama vuosi sitten maalämpöön, ja lämpökompostori hankittiin roskiskatokseemme. Nelihenkinen perhe on pärjännyt yhdellä autolla, vaikka ajokorttejakin on kertynyt jo neljä. Työmatkat sujuvat bussilla. Äitini opetus, ettei ruokaa heitetä hukkaan, on tarttunut vahvasti alitajuntaan jo lapsuudessani.

Ekopaastoaate toi kuitenkin mukanaan itsetutkiskelua ja ristiriitaisiakin ajatuksia. Olenko kenties jo riittävän hyvä ihminen ympäristönsuojelijana? Syyllistänkö mielessäni läheisiäni, jotka tekevät toisenlaisia kulutusvalintoja? Oikeuttavatko ympäristöä vähemmän kuormittavat valintani siihen, että teen samaan aikaan aivan vastakkaisia ratkaisuja? Esimerkiksi ulkomaanmatkailu on alkanut kiinnostaa entistä enemmän, vaikka lentopäästöjen ympäristöhaitat ovat hyvin tiedossani. Pystynkö yhtään haastamaan itseäni, edes 40 päiväksi?

Nyt ekopaaston puolivälissä huomaan, että paras anti jo kuluneista viikoista on minulle ollut, kun pelkästään mietin ekopaaston merkitystä. Olen myös keskittynyt pieniin ja yksinkertaisiin asioihin ja malttanut hetkeksi pysähtyä sekä hiljentyä ja ihastella talven taittumista kohti kevättä.

Ekopaastoamisessa päädyin lopulta itselleni tyypilliseen kompromissiratkaisuun. Keskivertosuomalaisella tutkitusti suurimmat ilmastopäästöt syntyvät lämmityksestä, kuluttamisesta, liikkumisesta ja ruuasta. Helposti löysin elämäntavoissani kohentamista joka kategoriassa, joten keskityin tekemään pieniä tekoja. Esimerkiksi kerään nyt ostoskoriini useammin luomutuotteita, ja suihkun suurkuluttajana sammuttelen vesihanan saippuoinnin ajaksi – silloin kun muistan.

Minusta ei tullut ensimmäisellä ekopaastokerralla suurta kilvoittelijaa. Tarkoitus kuitenkin on, että uudet pienet ympäristöteot jatkuisivat arjessani paastonajan jälkeenkin.


Tuulikki Terhemaa


P.S. Paastonaikana vietetään muuten sekä maailman vesipäivää (22.3.) että Earth Houria (31.3.), hyviä ekopaastopäiviä nekin.

1 kommentti:

  1. Matkustamisen on minunkin "syntini", tai siis lentäminen. Maailmaa on tullut kierreltyä laajasti, mutta matkakuume ei silti hellitä.

    Olen suostutellut itseäni vähitellen siihen suuntaan, että aina ei ole pakko lentää. Junalla ja laivallakin pääsee aika hienoihin paikkoihin, jopa varsin nopeasti. Aina ei tarvitse mennä niin kauaksi. Suosittelen laajentamaan ajatusta tähän suuntaan, jos et ole sitä jo tehnyt.

    VastaaPoista